Pari Päivää Busanissa (5.-8.6.)

Kesäkuun alkuun sattui torstaille pyhäpäivä, ja kun perjantain ainoa tuntinikin peruttiin, niin päätimme lähteä pitkäksi viikonlopuksi Busaniin. Busan on Korean toisiksi suurin kaupunki, joka sijaitsee maan kaakkois-rannikolla. Kaupunki on erittäin suosittu rantalomakohde ihan korealaistenkin turistien keskuudessa, ja kuulemani mukaan etenkin elokuun helteillä Busanin rannat ovat aivan tupaten täynnä. Suuri osa vaihtareista päättikin lähteä tuona pitkänä viikonloppuna viettämään aikaa rannalle, sillä ainakin näin suomalaisesta, ja ilmeisesti monesta muustakin eurooppalaisesta näkökulmasta, kelit olivat ehdottomasti rantakelpoiset. Itse en kuitenkaan hirveästi lämpene helottavalle auringolle ja rannalla loikoilulle, joten valitsimme seuralaiseni Oonan kanssa motellin keskemmältä kaupunkia Seomyeonista, lähempää korealaisen yöelämän keskipisteitä.

Suwonista matka Busaniin sujuu teoriassa sujuvasti junalla. Sanon teoriassa, koska käytännössä homma ei ollut ollenkaan niin sujuvaa. Kyseessä taisi kuitenkin olla ennemminkin huono tuuri kuin junamatkailun tehottomuus. KTX junalla, eli suurnopeusjunalla, matka kestäisi todennäköisesti parisen tuntia, mutta hitaammalla junalla, kuten Mugunghwa, jolla itse matkustimme, matkaan menee noin viisi tuntia. Jos siis ollaan aikataulussa. Lisäksi ainakin Mugunghwa pysähtyy monella asemalla, joten suuren osan matkasta juna on aivan täynnä ihmisiä, jotka matkaavat kuka mihinkin asti. Etenkin valitsemanamme pyhäpäivänä suunta näytti olevan vahvasti Seoulista poispäin, joka olisi tietysti ollut hyvä ottaa huomioon. Kuvittelimme kuitenkin, ettei melko tiiviisti kulkeva KTX nyt koko päivää voi täynnä olla, tulimmehan kuitenkin asemalle ajoissa! Turha toivo, lopputulos oli seisomapaikat Mugunghwasta, yli viisi tuntia junan lattialla ja konduktöörin sympaattinen huokaisu liput nähtyään: ”Voi ei, Busaniin asti”.

Innokas Oona junan lattialla.

Loppuiltakin oli toilailua täynnä ja lopulta vasta puolen yön jälkeen me väsyneet matkaajat pääsimme metsästämään päivällistä. Vai yölliseksikö sitä siinä vaiheessa kuuluu kutsua?

Tutustuttuamme ensimmäisenä yönä hieman Busanilaisiin ravintoloihin, ja muutamiin tuttavallisiin ihmisiin, lähdimme toisena päivänä Oonan vaatimuksesta kiertämään turistikohteita, jopa kaksin kappalein. Pyörähdimme nopeasti Haeundae –rannalla, sekä Jagalchi –kalamarketilla.

Haeundae -ranta (해운대해수욕장)

Jagalchi -kalatori (자갈치시장)

Kalatori oli varsin viihdyttävä kokemus, mutta muuten turistikohteet eivät juurikaan houkutelleet. Oma ajatukseni lomasta on lähinnä rento oleskelu ja hauskanpito, eikä niinkään mitä ihmeellisimpien kohteiden kuvailu. Kaloista kuitenkin tykkään, joten suostuin kalamarketin lisäksi jopa käymään kääntymässä Haeundaen kupeessa sijaitsevan akvaarion ovella. Sisälle emme kuitenkaan menneet.

Kun pakollinen turisteilu oli hoidettu, keskityimme tutustumaan paikalliseen kulttuuriin yöelämän, eli clubien, merkeissä. Itse olen lämmennyt kunnon clubeille vasta tänne Koreaan tultuani, sillä tuntuu että täällä tämä osa yöelämää on aivan omaa luokkaansa - etenkin Suomen melko vaisuihin, kello 3:30 päättyviin yökerhoiltoihin verrattuna.

Busanissa kävimme ensin tutustumassa Club Fixiin, joka internetin lähteiden mukaan oli Busanin kuumin clubi. Paikka oli ihan mukava, mutta ei tehnyt lainkaan niin mahtavaa vaikutusta, kuin ennalta odotin. Kuulimme kuitenkin kahtena ensimmäisenä iltanamme useammalta taholta, että eräs toinen clubi, Club Grid, onkin tätänykyä kaupungin paras yökerho, joten tottakai käytimme viimeisen iltamme kyseisen paikan tarkistamiseen. Täytyy kyllä myöntää, että jos näiden kokemusten jälkeen joku kaipaa vinkkejä Busanin parhaasta yökerhosta, niin suosittelen jälkimmäistä.

Club Fix

Club Grid

Sunnuntaina suuntasimme takaisin kohti Suwonia. Tarkoituksemme oli tulla jo lauantaina, mutta pieleen menneen torstai-illan jälkeen päätimme jäädä vielä yhdeksi ylimääräiseksi yöksi. Kokonaisuudessaan voin vain sanoa, että reissu oli loistava ja olisin mielelläni viettänyt enemmänkin aikaa Busanissa. Kaupunki oli hieno ja tietysti suuri, mutta tuntui kuitenkin huomattavasti kotoisammalta ja intiimimmältä kuin Seoul. Suosittelen ehdottomasti, että jokainen Koreaan matkustava vierailee myös Busanissa, jos aikaa vain riittää! Kannattaa kuitenkin valita päivät tarkasti, sillä paikka tuntuu olevan taipuvainen turistirysille.

Lukukauden loppu

Näin alkuun täytynee hiukan pahoitella hiljaiseloa, jota tässä onkin tullut pidettyä turhankin pitkään. Puuhaa on ollut kauheasti ja suurin osa vapaa-ajasta on mennyt lähinnä nukkuessa. Enkä huijaa lainkaan! Kun yöllä on ensin nukuttu sen verran mitä kerkeää, niin lähes joka päivä on täytynyt koulun jälkeen levätä hieman lisää ennen illan pakollisia touhuja. Ehkä se on tämä vieraassa maassa oleminen ja oudon kielen ja kulttuurin keskellä eläminen, joka uuvuttaa vielä lisää, sillä ihan normaalitkaan yöunet ei aina tunnu riittävän.

Viimeisten kuukausien aikana on tosiaan tapahtunut niin paljon, että nyt on hieman vaikea päästä jatkamaan jostain tietystä aiheesta ilman että selvitän hiukan tämän hetkistä tilannetta. Ajattelin kuitenkin piristää päivitystä satunnaisilla kuvilla matkan varrelta.

Patbingsu (팥빙수)

Kesä on nyt siis täällä ja Koreassa se ainakin tuntuu. Helle on nimittäin hillitön ja toistaiseksi vielä aurinkokin helottaa suurimman osan ajasta. Ilmeisesti pian on kuitenkin luvassa sadekausi, jota odottaisin innolla, ellen olisi kuullut että tunnelma sen aikaan on yleensä virkistyneen sijaan lähinnä nihkeä. Olotilaa auttavat tietysti perinteisesti jäätelö, sekä korealaiseen tapaan patbingsu, joka on yhdistelmä jäätelöä ja jäähilettä, kuorrutettuna punapapuhillolla. Bingsuja löytyy toki montaa sorttia jos punapavut eivät makuhermoja hivele. Lukukausi loppui viikko sitten ja suurin osa vaihto-oppilaista on nyt palannut kotimaihinsa tai lähteneet kierrokselle Aasian ympäri. Itse sain jatkettua omaa vaihtoani vielä lukukauden verran, joten tulen viettämään kesälomanikin täällä.

Ennen lukukauden loppua oli tietysti viimeinen koeviikko, jonka aikana myös yritimme sekä juhlia viimeisiä kertoja, että vierailla paikoissa joissa itse kukin ei ollut vielä käynyt. Muutamat illat vietimme Ajoun kansainvälisten opiskelijoiden, ja etenkin itseni, suosimassa Plan B baarissa ja kävimme myös laulamassa karaokea korealaiseen tyyliin noraebangissa (노래방).

Noraebang (노래방)

Juuri ennen koeviikkoa saimme myös vihdoin baseball-takkimme, jotka kuuluvat Koreassa yliopisto-opiskelijoiden arkeen. Takki tuli hyvin myöhään, ja näin kesähelteillä siitä ei juurikaan ole apua, mutta onneksi pääsen itse vielä käyttämään sitä täällä kampuksella loppusyksystä.

Nyt kesän suunnitelmiini kuuluu lähinnä kurssien suorittaminen JAMKiin, sekä toivottavasti rentoutuminen. Saatan myös hieman reissailla eri kaupunkeihin, jos vain intoa ja aikaa löytyy. Lisäksi toimin oppaana perheelleni, joka tulee kyläilemään elokuun alussa!

Yritän nyt tulevien päivien aikana kirjoitella hieman lisää kevään tapahtumista, esimerkiksi reissusta kaakkois-rannikolle Busaniin, sekä alkaa käännellä vanhoja päivityksiäni englanniksi. Vastaan yhä mielelläni kysymyksiin, joten jos hiljaiseloni aikana jokin painoi mieltä, niin antakaa palaa!

Hauskoja kesäpäiviä kaikille!

Sairaalan Suojissa

Muutama viikko sitten kohdalleni osui tapaturma. Olin palaamassa pahaa-aavistamattomana illanvietosta takaisin asuntolalle, kun maa yhtäkkiä katosi jalkojeni alta ja löysin itseni asfaltin tasosta. Tilanne olisi ollut lähinnä nolo, jos en olisi onnistunut rikkomaan sekä housujani, että toista polveani tuossa rytäkässä. Pääsin kyllä helposti kaverin avustamana perille dormille, eikä polvi tuntunut murtuneelta, mutta enpä osannut odottaa sitä rumbaa, joka viikkoa myöhemmin seurasi. Sain nimittäin raavittua asfaltin avustuksella mukavan palan polveani irti, ja Korean viimeaikaisen kuuman kelin seurauksena homma ei jäänyt vain siihen. Pian haava alkoi märkiä ja hiukan turvota. Viikon vastusteluiden jälkeen uskoin vihdoin kavereiden kehotusta ja lähdin vierailemaan Ajoun sairaalassa (아주대학교병원).

Päärakennus, josta löytyy osastojen lisäksi mm. kahviloita ja ravintoloita.

Päärakennusta vasemmalla ja Well-Being Center oikealla

Ajou University Hospital Well-Being Center

Ajoun sairaalasta, tai oikeastaan Well-Being Centeristä (Hyvinvointikeskus), löytyy ulkomaalaisille suunnattu klinikka International Health Care Center (Kansainvälinen terveyskeskus). Tuo klinikka on hyvä paikka, jos haluaa homman toimivan sujuvasti ilman sen suurempia kommunikointiongelmia. International Health Care Centeristä löytyy loistavaa englantia puhuvia työntekijöitä, jotka eivät vain ota vastaan ajanvarauksia, vaan avustavat potilaita myös ympäri sairaalaa oikeille vastaanotoille, auttavat heitä esimerkiksi maksutoimenpiteissä ja reseptien tulostamisessa, sekä toimivat puhelimitse tulkkeina muille sairaalassa sijaitseville klinikoille. Tämä järjestelmä vaikutti hyvin tehokkaalta ja toimivalta, ja etenkin tarpeelliselta, sillä vastaanotolla jonne itse loppujen lopuksi päädyin, ei tainnut olla kuin yksi lääkäri, joka puhui jotenkin sujuvaa englantia ja häntäkään en nähnyt kuin kaksi kertaa pikaisesti.

Kävin tosiaan International Health Care Centerin kautta varaamassa itselleni ajan, joka oli hieman normaalia monimutkaisempaa, sillä olin valinnut huonon päivän. Loppujen lopuksi pienen väännön jälkeen sain lääkäriajan seuraavalle päivälle, joskin hommassa oli pieni mutta: Lääkäri oli plastiikkakirurgian vastaanotolla. Minulle kyllä vakuuteltiin, ettei siinä ole mitään ongelmaa. Kuulemma plastiikkakirurgisella osastolla hoidetaan myös tulehtuneita haavoja.

Seuraavana päivänä pääsinkin sitten tapaamaan lääkäriä. Itseäni hieman hämmensi suoraan lääkärin vastaanotolle meno, sillä olen suomalaiseen tapaan tottunut siihen, että hoitaja tarkastaa ensin, onko lääkärille edes tarvetta. Täällä kuitenkin lääkäri, ja omassa tapauksessani useampikin, hoitaa potilaat alusta loppuun. Ehkäpä odottelua olisi ollut vähemmän, jos täälläkin kokeiltaisiin samantyylistä tapaa. Jouduin tosiaan ensimmäisellä vierailullani viettämään parisen tuntia sairaalalla, vaikka aika olikin varattuna.

Tutkimushuoneessa tapasin pari hoitajaa ja muutaman lääkärin, joista pari taisi olla vasta valmistuneita tai valmistumaisillaan olevia. Hoitajien tehtävä on ilmeisesti vain seurata sivusta ja tuoda tarvittaessa välineitä lääkärille, joka hoitaa potilaan käsittelyn kokonaan. Ensimmäisenä päivänäni en tätä vielä ihmetellyt, mutta myöhemmin, kun jouduin joka kerta tapaamaan lääkäriä, alkoi hieman hämmentää. Eikös meillä päin siteiden vaihdon yleensä hoida hoitajat? Tosiaan, ensimmäinen vierailuni vastaanotolla johti antibioottikuuriin, sekä käskyyn tulla käymään joka päivä vaihtamassa kääreet märkivään polveeni. Sain jopa ”kanta-asiakaskortin”, jolla vastaanotolle ilmoittautuminen ja reseptien tulostaminen käy kätevästi vain kortin skannaamalla:

Loput vierailuistani sujuivat melko samaan tapaan. Hoito oli hyvin huolellista, ja ehkä omasta mielestäni hieman liioiteltuakin, mutta toiminta oli melko tehokasta. Tietysti jouduin jokaisella kerralla odottelemaan jonkin aikaa, mutta omat vuoroni sujuivat ripeästi. Lisäksi, ilman korealaista vakuutusta, homma tuli melkoisen kalliiksi. Onneksi tämän pitäisi kuitenkin mennä suomalaisen matkavakuutukseni piikkiin.

Nyt kun homma on vihdoin ohi, ja viimeinen antibiootti juuri syöty, niin voin vain huokaista helpotuksesta. Ajoun sairaalan puitteet ovat hyvin miellyttävät ja modernit, mutta siitä huolimatta pysyttelisin mieluiten poissa niistä tiloista. Ehkä sitä nyt oppii katsomaan eteensä kävellessään.

Well-Being Centerin viihtyisiä sisätiloja

Jos jokin korealaisesta sairaanhoidosta ja sairaaloista jäi mietityttämään, niin laittakaapa kysymyksiä tulemaan! Yritän vastailla parhaani mukaan.

Hauskaa ja turvallista vappua!

Mid-Term ja Mustia Nuudeleita

Koska välikokeet (Mid-Term Exams) alkavat viikon sisään, nyt on varmaan hyvä hetki kirjoitella siitä, miten opinnot täällä sujuvat ja mikä täällä yleisesti ottaen on asenne opiskelua kohtaan. Tietysti tämä bloggaaminen auttaa myös viivyttelemään noihin omiin kokeisiin lukemisen kanssa, joten eipä sitä paljon sopivampaa hetkeä taida blogin päivittämiselle löytyä. Vitsi vitsi äiti, jos luet tätä! Palaan kirjojen pariin heti kun olen kirjoittanut tämän päivityksen!

Alun perin olin hieman yllättynyt siitä, kuinka vähän kursseja korealaiset opiskelijat ottavat ja pitävät suurena määränä: Yleisin kurssimäärä tuntuu olevan kuusi. Useat oppitunnit puolestaan ovat hyvnkin lyhyitä, vain tunnin ja 15 minuuttia, ja tunteja per kurssi kaksi viikossa. Laskelmieni mukaan tämä tekee 21 tuntia koulua viikossa, joten voitte uskoa että hieman yllätyin, etenkin kun käsitys korealaisten työmääristä oli hyvin erilainen. Pian lukukauden alettua sain kuitenkin vahvistuksen vanhalle käsitykselleni. Kursseilta tulee tottakai paljon kotitehtäviä ja projekteja, ja pistareitakin on silloin tällöin, mutta suurin syy korealaisten kovalle opiskelulle taitaa olla heidän oma työmoraalinsa ja ahkeruutensa. Omasta mielestäni ei tunnu siltä, että tehtäviä olisi mitenkään erityisesti enemmän kuin Suomessakaan, ja tunti- ja kurssimäärän ollessa pienempi, kuin mitä olen JAMKissa aiempina lukukausina suorittanut, niin homma Ajoussa tuntuu melko kevyeltä. Korealaiset opiskelijat sen sijaan tuntuvat ottavan kovasti paineita ja opiskelevat yömyöhään (kuulemma nyt välikokeiden alla kirjastoon saa jonottaa jopa aamukahdelta – itse en ole käynyt kokeilemassa). Tietysti välillä täytyy viettää aikaa myös ystävien kanssa ja käydä ulkona, mutta yleensä illat päättyvät siihen, että on aika jälleen palata kirjastoon, siitä huolimatta, että kannattavampaa olisi painua pehkuihin. Yritin tässä itsekin kannustaa erästä ystävääni lepäämään, kun hän eilen väsyneenä kertoi nukkuneensa viimeisen parin yön aikana neljä tuntia, koska luvassa oli kokeet sekä yksi esitelmä. Toivottavasti kehotus meni perille, yritin jopa tehostaa sitä tieteellisillä faktoilla unen merkityksestä oppimiselle.

Voisin hieman myös kertoa käytännön asioista kursseilla. Itselläni on tällä hetkellä menossa seuraavat viisi kurssia:

• Financial Management (Taloushallinto)
• Mathematics for Management (Johdon Matematiikka)
• Organizational Behaviour (Yrityskäyttäytyminen)
• Consumer Behaviour (Kuluttajakäyttäytyminen)
• Korean 2

En mene kyllä varmaksi sanomaan kurssien käännetyistä nimistä, mutta jotain siihen suuntaan ne ovat. Laitoin jo aiempaan päivitykseen kuvan lukujärjestyksestäni, joten jos kiinnostaa vielä vilkaista mistä päiväni koostuvat, niin sieltä löytyy.

Organizational Behavior tunnin valmistelut käynnissä.

Ensinnäkin oleellinen asia kursseilla on läsnäolo. Jokaiselle kurssille vaaditaan 80% läsnäoloa, jotta pääsee läpi. Suurin osa opettajista kuitenkin miinustaa pisteitä lopullisesta kurssiarvosanasta poissaolojen perusteella. Jos nyt oikein muistan, niin matikan professorini uhkaili 2 pisteen miinuksella per poissaolo. Opettajat eivät kuitenkaan juurikaan tarkista läsnäoloa tunneilla, vaan hommaa tarkkaillaan elektronisten laitteiden avulla. Alla on kuva koneesta, johon opiskelijoiden täytyy itsensä aina opiskelijakortillaan leimata tullessaan tunnille. Tottakai kone myös rekisteröi myöhästymiset ja usein opettajat ottavat tarpeeksi monesta myöhästymisestä yhden poissaolon. Ja kuten kuvasta näkyy, kone napsaisee valokuvan kun kortti leimataan! Eipä ruveta huijaamaan leimaamalla sekä oma, että kaverin läsnäolo.

Ja kello jo yli 12! Älkää huoliko, leimasin itseni sisään ennen kuvan ottoa!

Mistä oppitunnit sitten koostuvat? Suurin osa kursseista on luentomaisia opettajan johdolla hoidettuja tunteja. Olen kuitenkin yllättynyt siitä kuinka paljon opettajat yrittävät saada aikaan keskustelua. Toiset enemmän, kuten Consumer Behaviourin ja Organizational Behaviourin opettajat, ja toiset vähemmän, kuten Financial Managementin professori. Tottakai jätän korean kurssin nyt kokonaan pois laskuista, sillä kyseisistä tunneista suurin osa menee opiskelijoiden ääntämis- ja lukuharjoituksiin, sekä ”free talking” (”vapaa puhe”) keskusteluihin, joiden aikana opettaja kyselee kysymyksiä, usein kunkin kotimaasta. Jotenkin voisi olettaa, että hyviä arvosanoja kaipaavat korealaiset olisivat innoissaan mahdollisuudesta tehdä vaikutus opettajiinsa  vastaamalla kysymyksiin, eikö niin? Tilanne on kuitenkin aivan toinen, hyvin samankaltainen kuin Suomessa. Usein opettajien kysymyksiä seuraa pitkä vaivaantunut hiljaisuus ja vastaus saadaan, hiljaisella äänellä lähes kuiskattuna, vasta kun opettaja itse valitsee, kenen on vuoro avata suunsa. Vaihto-oppilaat ovat tottakai reippaampia, mutta täytyy tietysti myöntää, että useille vaihtareista englanniksi kommunikointi onkin huomattavasti helpompaa. Luennoinnin ja vaivaantuneen vuorovaikutuksen lisäksi jotkin kursseista sisältävät myös parit esitelmät ja jo niitä aiemmin mainittuja pistareita. Ei siis kovin paljon Suomesta poikkeavaa touhua.

Financial Management luokka ennen tunnin alkua.

Tämä siis opinnoista täällä. Jos nyt heräsi jotain kysymyksiä kouluun liittyen, niin heitelkääpä kommentteihin. Loppukevennykseksi vielä Black Day (Musta Päivä) nuudeleita:

14.4. Koreassa vietetään Black Day’tä, jolloin sinkut kokoontuvat yhteen syömään alun perin Kiinasta kotoisin olevaa ruokaa nimeltä 짜장면 (Jjajangmyeon – Mustapapunuudelit). Päivän tarkoitus lienee antaa yksinäisille sinkuillekin oma päivä, sillä aiempina kuukausina 14. päivä on omistettu pariskunnille: 14.2. Ystävänpäivä ja 14.3. White Day (Valkoinen Päivä). Lähtiessämme eilen sitten päivälliselle, ystäväni ehdotti, että menisimme syömään tätä Black Day'lle perinteistä ateriaa. Totesin kyllä, että hänen ei seurustelevana tyttönä kuuluisi sitä syödä, mutta loppujen lopuksi tulimme siihen tulokseen, että hänen poikaystävänsä ollessa tällä hetkellä Briteissä hän on varmaan tarpeeksi yksinäinen viettääkseen päivää kanssani. Emme olleet ainoat jotka kunnioittivat päivän henkeä: Valitsemamme kiinalainen ravintola oli tupaten täynnä ja saimme jonottaakin hetken. Lisäksi kävellessäni takaisin asuntolalle päin, näin paljon ihmisiä kampuksen terasseilla syömässä noita mustia nuudeleita. Täytyy kyllä sanoa, että oli sen verran hyvää tämä ruoka, että voisin viettää useammankin päivän yksinäisenä!

Nyt on varmaan jälleen aika palata takaisin opintojen pariin. Perjantaina on luvassa ensimmäinen Mid-Term koe, mutta pääsen jo huomenna näyttämään kynteni Financial Managementin testissä.

Pitäkää peukkuja!

Kirsikankukkia ja Kuhertelua

Nyt on huhtikuu täällä ja sen myötä myös vuoden romanttisin aika: Kirsikankukat ovat vihdoin puhjenneet kukkaan! Itseasiassa nyt kun kirjoittelen tätä päivitystä niin kukkapäivät alkavat vedellä jo viimeisiään, mutta ensimmäiset päivät menivätkin niitä kukkasia kuvaillessa. Itse olen kyllä joutunut hoitamaan kuvaamisen yksin, mutta suurin osa opiskelijoista on näyttänyt kuljeskelevan kulta kainalossa ihastelemassa nättejä maisemia. Etenkin ilta-aikaan Ajoun kampuksen hienosti valaistu puisto on täynnä kuhertelevia pariskuntia, jonka vuoksi seuraava kuvakollaasi on kerätty päiväsellä. Ei kai sitä nyt sinkkutyttönä sovi lähteä toisten romanttisiin iltoihin tungettelemaan. Joskin eräs korealainen ystäväni kertoi, että joka kevät kaikki sinkuiksi jääneet – ja tosiaan jääneet sillä yritys pariutua ennen kirsikankukkakautta vaikuttaa kovalta – pojat uhoavat käyvänsä leikkaamassa kukkaset puista, että loppuisi se turha söpöstely.

Nyt siis itse asiaan, eli valokuviin:

Näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa ja palata omien romanttisten Organizational Behavior kotitehtävieni pariin.

Oikein söpöä ja hellää loppuviikkoa!

수리산 – Surisan ja Kiipeilevät Korealaiset

Nyt onkin kai aika kertoa hieman paikallisista tavoista vapaa-ajanvieton suhteen. Olen tottakai vielä joutunut keskittymään paljon asuttautumiseen ja sosialisointiin, joten kunnon harrastukset ovat kuntosalin juoksumattoa lukuun ottamatta jääneet vähemmälle. Pari erittäin suosittua lajia olen kuitenkin kerennyt täällä huomaamaan ja päässyt niitä itsekin kokeilemaan ja seurailemaan.

Ensimmäinen laji on jalkapallo, jota yliopiston kentillä jatkuvasti pelataan. Pidän itse jalkapallosta paljon ja olemme yrittäneet suunnitella muutamien innokkaiden vaihtarityttöjen kanssa ihan vain tyttöjen keskeistä jalkapalloilua. Pojat ovat jo useammankin kerran päässeet pelailemaan, sillä Ajousta tuntuu löytyvän monen monituisia joukkueita, jotka pelaavat mielellään myös kansainvälisiä opiskelijoita vastaan. Pelaajien tasokin on hyvä noin harrastelijoiksi, joten pelejä on todella kiva käydä silloin tällöin seuraamassa, kun itsellä on hetki vapaa-aikaa. Kaiken lisäksi lähestulkoon mihin aikaan päivästä tahansa joku on pelaamassa, joten erityisiä peliaikatauluja ei tarvitse tutkia.

Ajoun jalkapallokentät

Vaihto-oppilaat VS. Korealaiset

Toinen ilmeisesti hyvin suosittu harrastus täällä on vuorilla patikointi. Etelä-Koreasta löytyy useita vuoria, joista varmasti löytyy sopivia reittejä lähes jokaisen tasoiselle patikoijalle, joten ei ole ihme, että monet korealaiset pääsevät jo lapsina tutustumaan patikointiin vanhempiensa kanssa. Olin itse aluksi hieman yllättynytkin siitä, kuinka usein patikointi tuli puheeksi paikallisten kavereiden kanssa. Itse en ole aiemmin koskaan kiivennyt oikealle vuorelle, sillä eihän Suomessa edes kunnon vuoria olekaan! Olinkin aluksi hieman epävarma, kun ystäväni kysyi, olisinko kiinnostunut lähtemään hänen kanssaan vierailemaan eräällä vuorella, mutta jos nyt aivan totta puhutaan, niin en kyllä oikeasti edes ymmärtänyt mihin lupauduin, kun vastasin myöntävästi kutsuun.

Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä Seouliin, mutta edeltävänä yönä iskeneen lumisateen vuoksi päädyimme Gwanaksan (관악산) vuoren sijaan matalampaan Surisaniin (수리산). Itselläni ei tietenkään ollut kummastakaan vuoresta mitään hajua, kunhan seurasin perässä.

Alkumatka meni hyvin, vaikkakin välillä hieman jyrkemmät kohdat tuntuivat haastavilta lumen ja liukkaan saven takia. Tässä vaiheessa en kuitenkaan vielä lainkaan tiennyt kuinka raskas reissu oli edessä. Olin kaiken muun lisäksi myös vielä hieman puolikuntoinen edellisen viikon flunssani jäljiltä. Alkumatkasta saimme myös taivaltaa melko rauhallisissa merkeissä, kun vastaantulijoita ja kanssapatikoitsijoita näkyi vain harvakseltaan.  Matkan edetessä alkoi ihmisiä tulla enemmän vastaan ja loppumatkan raskaimmilla etapeilla olin jopa yllättynyt etenkin vanhempien ikäpolvien edustajien määrästä. Ja he olivat vielä alaspäin tullessaankin hyvin virkeän näköisiä! Toisaalta, uskallanpa veikata, että heillä on takanaan useampien vuosien kokemus eri vuorille kiipeilystä, joten täytyy antaa omalle aloittelijan kunnolleni pienet aplodit.

Matkan ensimmäisiä metrejä

Yöllä sataneet lumetkin sinnittelivät vielä Surisanilla

Täytyy kuitenkin sanoa, että vaikka loppuvaiheessa homma alkoi tuntua melko toivottomalta, etenkin viimeisten 600 metrin aikana, niin upeat näköalat tekivät reissusta kyllä kaiken sen vaivan arvoisen.

Vihdoin Seulgibong huipulla

Ylöspäin taisimme kiivetä noin kaksi tuntia ja alas pyrähdimme tunnissa. Alaspäin oli tottakai helpompaa tulla, joskin jalat kyllä tutisivat jo melkoisesti. Otimme suoremman ja jyrkemmän reitin, jossa suuren osan matkasta oli askelmat. Portaat olivat kuitenkin melko huteran oloiset ja maa vieläkin liukas, joten kyllä siinä sai melko tarkkaan katsella, mihin sitä jalkansa asetti.

Pysähdyspaikkoja alastuloreitin varrella

Kun vihdoin pääsimme alas, oli olo hyvin helpottunut, uupunut ja etenkin nälkäinen. Kävimmekin heti syömässä vuoren juurella boribappia (보리밥) ja juomassa makkolia (막걸리), eli riisiviiniä, joka on kuulemma jonkinlainen perinteinen juoma patikoinnin jälkeen. Ruuan jälkeen saatoin vihdoin alkaa nauttia suorituksen aiheuttamasta hyvästä olosta, ja nyt saatuani enemmänkin etäisyyttä tuohon jännittävään kokemukseen, voin jo sanoa, että taidanpa suostua mukaan seuraavallekin retkelle. 

Korean Kamaralla ja Koulunpenkillä

Olen ehkä hieman - tai hieman enemmän - myöhässä tämän ”Saavuin Koreaan” -postauksen kanssa, sillä olen viettänyt jo muutaman viikon täällä määränpäässä. Viime viikot ovat kuitenkin olleet niin täynnä touhua, etten ole oikein kerennyt keskittyä bloggaamiseen. Nyt voin pikakertauksena kertoa, mitä perille saapuminen ja ensimmäiset päivät, sekä koulun alku sisälsivät.

Saavuin tosiaan keskiviikkona, 26. päivä. Lentoni laskeutui noin kello kaksi, mutta passintarkastuksessa ja tavaroiden noutamisessa meni sen verran kauan että vasta kolmen pintaan pääsin bussiin kohti Suwonia. Lentokentällä AGAn (Ajou Global Ambassador) jäsenet olivat vastassa ja opastivat oikeaan bussiin. Hyvin sujuvasti homma hoitui, vaikka jouduinkin vähän kiireellä juoksemaan bussiin, joka oli jo lähtemäisillään. Bussissa tapasin toisen Ajouhun matkalla olleen vaihtarin, ja tunnin ajomatka Suwoniin meni mukavasti rupatellessa, vaikka molemmat olivatkin pitkien lentojen jälkeen ihan naatteja. Itse en ollut pariin edelliseen yöhön juurikaan nukkunut, sillä lähdin jo tiistaiaamuna kolmen aikaan ajelemaan kohti lentokenttää.

AGAn jäseniä oli vastassa myös Suwonin Castle Hotel pysäkillä ja he auttoivat meidät taksiin kohti yliopistoa. Tässä vaiheessa kerkesinkin jo vaihtaa pari sanaa korealaisten apureidemme kanssa. Ilmeni, että ainakin kaksi heistä olivat olleet itse Suomessa vaihdossa ja he alkoivatkin innoissaan heittelemään suomeksi oppimiaan sanoja. Täytyy kyllä sanoa, että näiden Ajoun opiskelijoiden yleinen iloisuus piristi uupuneen matkaajan mieltä huimasti! Viimeisellä pysäkillämme Ajoun asuntolan luona oli jälleen odottelemassa näitä innokkaita ja avuliaita AGA –jäseniä. Lopulta asuntola-avaimen ja lakanoiden saaminen kävi helposti ja vihdoin pääsin lepäämään.

Hwahong Hall - Kansainvälisten opiskelijoiden asuntola

Ensimmäisenä iltana en juurikaan jaksanut tehdä mitään, mutta monet vaihtareista lähti AGAn opastamana ostamaan käytännön tavaroita asuntolaelämää varten. Itse jätin shoppailun suosiolla vasta seuraavaan päivään. Torstaina oli aamupäivällä ensimmäinen orientaatio, joka oli tarkoitettu kaikille kansainvälisille opiskeljoille. Pelkille vaihto-oppilaille tarkoitettu orientaatio oli vuorossa perjantaina. Perjantaina oli myös vaihto-oppilaiden ensimmäinen ”virallinen” illanvietto, Welcoming Party. Kyseisiin pirskeisiin piti ostaa lippu, jonka itse hankin jo heti keskiviikkona saavuttuani asuntolalle. Lipun hintaan sisältyi juomia, sekä hiukan syötävää, ja tottakai paljon uusia tuttavuuksia ja hauskanpitoa myös!

Koulu alkoi viikonlopun jälkeen maanantaina. Oma lukujärjestykseni näkyy alla, joskin tällä viikolla olevan kursseilta vetäytymisen (Course Withdrawal) jälkeen Korea 1 jää pois ohjelmasta. Otin varmuuden vuoksi sekä 1., että 2. kurssin, mutta nyt parin viikon jälkeen olen huomannut, että tulen aivan hyvin toimeen Korea 2 kurssin kanssa. Olen nimittäin opiskellut jo hyvän aikaa itsekseni, joten perusteet ovat hallussa. Muuten olen pitänyt kursseista kovasti. Ainoaa päänvaivaa aiheuttaa matematiikka, jonka opettaja puhuu melko paljon koreaa ja etenee esimerkkilaskuissaan hyvin vauhdikkaasti. Olen kuitenkin päättänyt hoitaa kurssin kunnialla kotiin, vaikka sitten opiskelemalla itse ahkerammin. Muiden kurssien opettajat puhuvat oikein hyvää englantia ja kurssien sisällöt vaikuttavat mielenkiintoisilta. Etenkin Consumer Behavioria (kuluttajakäyttäytyminen) odotin kovasti etukäteen ja uskon kyllä edelleen nauttivani kurssista.

Tämä postaus saattoi nyt vaikuttaa melkoisen sekavalta, mutta halusin vain saada ”saapumispäivityksen” pois alta. Uskoisin, että eilisen jälkeen arki täällä rauhoittuu hieman, ja voin vihdoin alkaa kirjotella useammin aihekohtaisesti kaikesta, mitä täällä tapahtuu ja tulee vastaan. Ensimmäisiltä viikoilta on nyt vielä luvassa tarinoita muun muassa pienimuotoisesta turistimatkasta Seouliin, sekä patikkaretkestä Suri –vuorelle, joten pysykää kuulolla!

Kysymyksiä ja aihetoivomuksia voi heitellä kommentteihin!

Viisumia vailla?

Lupasin kertoilla viisuminhakuprosessista kunhan olen siitä selvinnyt, joten tämä päivitys käsittelee nyt täysin kyseistä tehtävää. Olisin voinut kirjoittaa aiheesta jo aiemmin, mutta pienen hämmennyksen vuoksi homma jäi. Kerron siis tässä merkinnässä miten asian itse hoidin. Lisäkysymyksiä voi toki heittää kommentteihin, mutta tarkempia tietoja varten suosittelen vierailemaan Korean suurlähetystön nettisivuilla tai ottamaan suurlähetystöön suoraan yhteyttä.

Suomella on Korean kanssa sopimus, jonka mukaan maksimissaan 90 päivän oleskelua varten ei vaadita viisumia, joten pelkän lyhyen lomamatkan vuoksi viisumiasioista ei tarvitse huolehtia. Jos matka kuitenkin sisältää opiskelua, kuten omassa tapauksessani, viisumi täytyy hankkia. Toisen viisumeihin liittyvän sopimuksen mukaan, suomalaisten tarvitsee hankkia vain ”single entry” -viisumi (jolla maahan saa siis mennä vain kerran), joka muutetaan Koreassa viisumiksi, joka sallii myös maasta poistumisen ja palaamisen viisumin voimassaoloaikana.

Viisumin hakeminen oli melkoisen nopea homma. Olin varautunut odottamaan parikin viikkoa, mutta yhteensä koko touhuun meni 9 päivää. Tämä yhdeksän päivää sisälsi vielä viikonlopun, postituksiin menneen ajan, sekä yhden yhteydenoton suurlähetystön suunnalta.

Kuten edellisessä merkinnässäni mainitsin, lähetin viisumihakemukseni 15. tammikuuta. Itse hakemuslomakkeen lisäksi laitoin kuoreen mukaan:

• Passikuva (3,5cmx4,5cm, liimattuna hakemuslomakkeeseen)
• Certificate of Admission – alkuperäinen ja yksi kopio (Todistus hyväksynnästä, jonka korealainen yliopisto lähetti minulle postitse)
• Letter of Invitation – alkuperäinen ja yksi kopio (Kutsukirje, joka myös tuli Koreasta. Kyseistä kirjettä ei mainittu suurlähetystön nettisivujen ohjeissa, mutta päätin laittaa varmuuden vuoksi mukaan)
• Opintosuoritusrekisteri
• Passi
• 48€
• Valmiiksi maksettu, kirjattu palautuskuori

Kuten mainitsin, niin suurlähetystöstä otettiin pakettini saavuttua yhteyttä. Tiistaina 20. päivä sain puhelun, että he toivoisivat minulta vielä opiskelijatodistusta nykyisestä oppilaitoksestani. Ilmeisesti pelkkä opintosuoritusrekisteri ei riittänyt, vaikka kyseisestä rekisteristä ilmeni selvemmin ulkomailla suoritettava opintojakso. Toimitin opiskelijatodistuksen sähköpostitse seuraavana päivänä (pyynnöstä – yleisesti ottaen liitteitä ei lähetetä sähköpostitse, ainakaan nettisivujen ohjeistuksen mukaan), ja jo perjantaina 24. päivä pääsin noutamaan postista passini, jonka sisälle viisumi oli liimattu.

Jännitin viisumin hakemista hieman, sillä hakemuslomakkeessa kyseltiin monimutkaisen oloisia asioita, ja moneen kohtaan en tiennyt varmaa tai tarkkaa vastausta (esimerkiksi osoitteita, kontaktihenkilöiden tietoja, jne). En ollut ollenkaan varma oliko lomakkeessani tarpeeksi tietoja, mutta minkäs teet jos et oikeasti tiedä vastauksia kaikkiin kysymyksiin! Ilmeisesti kuitenkin parhaani mukaan täyttämäni lomake kelpasi, ja koululta tullut todistus paikkasi asiaa, sillä kyseisestä lapusta ei kyselty mitään lisätietoja.

Tässä vaiheessa voin sanoa, että järjestelyt ovat sujuneet hyvin. Vakuutuksen sain hoidettua jo kuntoon, mutta papereita odottelen vielä. Käytännössä rahan vaihtaminen ja yksi rokotus ovat enää edessä, ja tottakai täytyy pian alkaa myös pakata. Viimeisen parin viikonlopun aikana tuli juhlittua kahdet läksiäisetkin jo, joten seuraavat kaksi viikkoa ovatkin sitten vain täynnä lähtöä edeltävää hulinaa.

Sitä ennen  kuitenkin – jännittäviä Olympialais-hetkiä!

Lentoja ja lappusia

Vuosi on vaihtunut ja lähtöpäivä lähenee! Enää hieman yli viisi viikkoa odottelua jäljellä täällä Suomenmaalla – ja tottakai myös laatuajan viettämistä perheen ja kavereiden kera. Eikä tietenkään sovi unohtaa suomalaisten herkkujen nautiskelua! Etenkin Runebergin päivästä ajattelin ottaa oikein kunnolla ilon irti.

Kirjoitin ensimmäisen päivitykseni lokakuun lopussa ja sen jälkeen onkin ollut vain hiljaiseloa täällä blogin puolella. Paljolti hiljaisuus johtuu siitä, että marras-joulukuun aikana ei matkani suhteen tapahtunut juuri mitään. Toisaalta myös bloggaamiseen kaivatut voimat olivat hyvin vähissä viimeisten kouluviikkojen ajan. Nyt voin kuitenkin kertoa miten asiat ovat edenneet joulun jälkeen ja mitä lähiaikoina olisi luvassa:

Tapaninpäivänä sain sähköpostia Ajoun yliopistosta Koreasta: Orientaatiopakettini oli kuulemma lähetetty express postina kohti JAMKia. Odottelinkin kyseistä pakettia jo, sillä ilman sitä oli turha yrittää saada mitään aikaan. Joulukuun 30. päivä tuli sähköpostitse ilmoitus JAMKin suunnalta, että paketti oli saapunut ja lähetetty eteenpäin. Heti uuden vuoden jälkeen pääsinkin vihdoin itse käsiksi kaipaamiini papereihin ja sain jatkaa matkajärjestelyitäni.

Ensimmäinen asia, jonka hoidin pois päiväjärjestyksestä, oli lentolippujen ostaminen. Ostin lentoni Travelstartilta hintaan ~331€ (sisältäen kasvisruuan lennoilla). Matkan kesto tulee olemaan lähes 23 tuntia, kahden välilaskun kera. Lähden 25. helmikuuta Helsinki-Vantaalta kohti Amsterdamia. Amsterdamista suuntaan seuraavalle välietapilleni Hong Kongiin, josta matka jatkuu kohti Etelä-Koreaa. Perillä olisi tarkoitus olla aikataulun mukaan 26. päivä alkuiltapäivästä. Luvassa on siis pitkä lento, mutta onneksi myös pari mahdollisuutta jaloitella.

Seuraava tärkeä asia tehtävälistallani oli viisumin hakeminen. Sain vihdoin keskiviikkona (15. päivä) laitettua hakemukseni liitteineen postiin. Olisin toki voinut saada homman rullaamaan jo aiemminkin, mutta tuskinpa asian suhteen vieläkään mikään kiire tuli, ja halusin rauhassa käydä läpi kaikki, mitä hakemuksen mukaan kuului laittaa. Kirjoittelen tarkemmin viisuminhakuprosessista vasta kun se on täysin ohi, sillä enpä vielä voi varmaksi luvata että tiedän asiasta kaiken oleellisen. Toivotaan kuitenkin, että homma käy sujuvasti, sillä tässä alkaa jo pikkuhiljaa jännittää enkä kauheasti kaipailisi lisä-adrenaliinia vereen viisumiongelmien takia! 

Muutama asia on vielä hoidettava ennen pakkaamista. Matkavakuutuksesta kävin jo pyytelemässä tarjousta viime vuoden puolella, mutta en vielä ole tehnyt sopimusta. Parin viikon sisään olisi tarkoitus käydä hakemassa kyseinen vakuutus Pohjolalta. Vakuutuksen lisäksi olen vielä vailla viimeistä rokotustani, jonka hoitaminen on vain terveydenhoitajalle ajan varaamisen päässä. Tottakai mukaviakin puuhia on vielä luvassa: Läksiäiset! Helmikuun alussa olisi tarkoitus kiskaista ”Suomi-överit” kavereiden kanssa. Sitä en vielä ihan varmaksi tiedä, mitä kyseiset överit sisältävät, mutta melkoisen sinivalkoista meininkiä veikkaisin. Pianhan se nähdään!

Nyt täytyy ruveta nauttimaan oikein olan takaa Suomen talvesta, kun se pakkanen ja ne hanget korkeat nietokset vihdoin saatiin!