Kaunis Korea

Ajattelin nyt vaihteeksi kirjoittaa hieman jostain muustakin kuin jokapäiväisestä elämästä Koreassa. Vaikka kyllähän tämäkin päivitys tyttöjen päivittäistä elämää käsittelee. Aiheena tänään siis kauneudenhoito.

Koti-metroasemani Missha -liike

Korea on hyvin ulkonäkökeskeinen maa, joten kauneudenhoitotuotteita löytyy joka lähtöön. Tuotteet ovat lisäksi todella hyvän laatuisia, eivätkä yleensä erityisen kalliitakaan. Olen itse aina hyvin innolla kokeilemassa kaikennäköistä kosmetiikkaa, joten suurin osa korealaisistakin puodeista on tullut enemmän tai vähemmän koluttua läpi. Monet tuotteet ovat olleet vain kertakokeiluita, mutta vastaan on tullut myös muutamia jotka ovat jääneet osaksi vakituisia kauneudenhoitorutiineitani. Tässä nyt esittelyt ehdottomista suosikeistani
.

Kasvonaamiot (Tea Tree)

Koreassa törmää kaikkein yleisimmin paperisiin kasvonaamioihin, jotka ovat pakattu hoitavaan nesteesee/voiteeseen. Suurimmalla osalla naamioista vaikutusaika on noin 10-20 minuuttia, jonka jälkeen kasvoille jäänyt hoitovoide taputellaan ihoon. Näitä naamioita löytyy vähän joka sorttia: kosteuttavia, kiinteyttäviä, kirkastavia, jne. Oma lempparini on ehdottomasti Tea Tree naamio, jonka yksi ainesosista on teepuuöljy. Kysenen naamio syväpuhdistaa ihon ja auttaa eroon näpyistä ja muista ikävistä oikuista.

Etude House Play 101 Meikkikynät

Tämän sarjan kyniä olen alkanut keräämään oikein urakalla. Näitä meikkikyniä löytyy lähes jokaista mahdollista sävyä, kaikkiin mahdollisiin tarkoituksiin. Silmänrajauskynät, luomivärit, huultenrajauskynät, peitevärit, ynnä muut ovat kaikki tarjolla. Itse pidän kyseisistä kynistä niiden geelikoostumuksen vuoksi erityisesti silmänrajauskyninä.

Huulisävyte

Okei, en nyt tiedä onko tälle tuotteelle suomalainenkin nimi, kun en ennen Koreaan saapumista koskaan kyseiseen huulimeikkituotteeseen törmännyt. Kyseessä on siis yleensä nestemäinen (vaikka viimeaikoina on tullut puikkojakin vastaan) huulisävyte, joka yksinkertaisesti värjää huulet. Sävyjä löytyy monenlaisia, mutta luonnollisesti kovin tummaa huulimeikkiä ei pelkällä sävyllä saa aikaan. Pidän näistä huulisävytteistä paljon, sillä olen hieman arka käyttämään kunnon huulipunaa arkimeikissä, ja sävyttävät huulirasvat eivät yleensä ole tuntuneet kovin pitkäkestoisilta. Lisäksi pidän siitä, että huulisävyte ei kuivuttuaan tunnu huulilla miltään, mutta väri kuitenkin säilyy.

Sellainen pieni katsaus kosmetiikkapussiini. Juttelen mielelläni aina silloin tällöin myös tälläisiä tyttöjen juttuja, joten jos näille löytyy kysyntää, niin kertokaapa ihmeessä, että osaan myöhemminkin kirjoittaa kiinnostavista asioista.

Kaunista tiistai-iltaa kaikille!

Työn Touhussa

Toinen kuukauteni työharjoittelussa lähenee jo loppuaan. Valitettavasti en ole kerennyt löytää aikaa turistipäivitykseni puhtaaksi lukemiselle, joten laittelen tuota päivitystä hieman myöhemmin, todennäköisesti muutaman viikon päästä olevan lomaviikkoni aikana.

Voin tässä nyt kuitenkin hieman ilmoitella itsestäni avaamalla tähänastista harjoittelukokemustani. En nyt aivan heti keksinyt mikä osa työelämääni teitä lukijoita kiinnostaisi, joten päätin vain jakaa näin alkuun kaksi pointtia jotka ovat erityisesti vaatineet totuttelua täällä Koreassa. Jos jotkin tietyt työharjoittelun tai työelämän osa-alueet kiinnostavat, niin kyselkäähän ihmeessä, että saan ideoita tuleviin päivityksiini.


Joten ei kun asiaan…

Pitkät työpäivät

Aasian pahamaineiset pitkät työpäivät ovat varmaan jo hyvinkin kaikkien tiedossa. Omassa toimistossani virallisesti työaika on 9.30 - 18.30, eli teoriassa tunteja ei siis ole aivan hirvittävästi enempää kuin Suomessa, vain 45 tuntia per viikko. Ongelma on lähinnä ylityötunneissa, jotka Koreassa käsitetään luonnolliseksi osaksi työpäivää. Se, että joku päivä pääsisi lähtemään tasan 18.30 kotiin, on hyvin epätodennäköistä. Useimmiten, vaikka töitä ei juuri olisikaan tehtävänä, en itse ainakaan oikein kehtaa lähteä ennen seitsemää, joten ylitöitä tulee jo siinä luonnostaan puolisen tuntia. Jos illalla virallisten työtuntien päättyessä tehtävää kuitenkin vielä löytyy, venyy päivä helposti kahdeksaan tai yhdeksään. Sosiaalisesta elämästä arkipäivinä on siis aivan turha haaveilla.

Epämääräiset ohjeet

Toinen asia joka itseäni alkuun häiritsi, oli ohjeistuksen epämääräisyys. Pomoni saattoi pyytää minua hoitamaan jotain asiaa, käytännössä kertoa paljonkin taustatietoa asiasta, mutta aivan täysin jättää sanomatta mitä oikein halusi minun tekevän homman suhteen. Tämä sama ongelma ilmeni muutaman muunkin työtoverin kommunikaatiossa. En tiedä onko kyse vain kielimuurista, vai onko tässä jokin kulttuuriero aiheuttamassa hämminkiä, mutta olenpahan ainakin oppinut kysymään mahdollisimman yksinkertaisesti, mitä minun nyt tarkalleen ottaen toivotaan tekevän.


Siinä sellainen pieni kurkistus tähän tuoreeseen työelämääni. Nyt vielä päivityksen piristykseksi muutamia kuvia työympäristöstäni:

Työpöytä

Ikioma firman kuppi!

'Plaza', toimiston keskellä sijaitseva sohvatila

'Creative Room', jossa mm. vedän viikko-palaverit

Talvinen katu toimistorakennuksen edessä

Yritän päästä taas kirjoittelupuuhiin mahdollisimman pian. Aihetoiveita saa yhä lähetellä, ja kysymykset ovat enemmän kuin tervetulleita!



Mukavaa maaliskuun loppua!

Täällä Taas

Terkkuja taas Koreasta!

Olen tässä nyt ollut aivan turhan pitkään kirjoittamatta mitään. Kesä ja syyslukukausi menivät ihan ilman postauksia, vaikka paljon tapahtuikin. Ja siinä ehkä se syy olikin, melkein liikaa tapahtui koko ajan, eikä aikaa ja ajatuksia tuntunut riittävän millekään ylimääräiselle.

Syyslukukauden tosiaan vietin vielä Ajoussa vaihto-oppilaana. Kouluelämä sujui samaan malliin kuin ensimmäinen lukukausi, joskin ehkä hieman mukavammin tutuksi tulleiden käytännöiden ja ympäristön vuoksi. Ainoa oleellinen ero ensimmäiseen lukukauteen oli se, että liityin Friends Clubiin, korealaisten ja ulkomaalaisten puuhastelukerhoon. Ensimmäiselläkin lukukaudella tutustuin useiden pirskeiden puitteissa clubin jäseniin, mutta tällä kertaa osallistuin kaikkiin muihinkin aktiviteetteihin. Täytyy kyllä sanoa, että osallistuminen oli loistava päätös, ja kiitos Friends Clubin, syksy oli täynnä mahtavia hetkiä ja ihmisiä.

Syksyn kohokohtia: Friends Club (Field day - puuhapäivä)

Syksyn kohokohtia: Patikointiretkiä vuorilla (Dobongsan)

Syksyn kohokohtia: International Day

Syksyn kohokohtia: Englanti-Korea kielivaihto

Syksyn kohokohtia: Asuntolan kulttuuri- ja kielivaihto

Joulukuun synttärityttö!

Joulun alla matkustin Suomeen kuukaudeksi. Opiskeluaikani Ajoussa päättyi siis 19.12.. Tammikuun puolessa välissä lähdin kuitenkin takaisin Koreaan suunnitelmissani löytää työharjoittelupaikka. Haeskelin paikkaa aika ahkeraan jo syksyllä, mutta jostain syystä hakemuksiini ei tullut vastauksia. Nyt tammikuussa päätin kuitenkin rohkeasti tulla takaisin paikanpäälle etsimään yritystä, joka ottaisi minut hoiviinsa.

Suomessa äidin hoiteissa.

Takaisin kohti Koreaa.

Loppujen lopuksi en voi sanoa, että harjoittelupaikan löytäminen olisi ollut kovin helppoa. Suurin ongelma taisi olla, että vaikka koreaa puhunkin, niin yritykset toivoivat sujuvaa kielitaitoa. Onneksi kuitenkin yksikin kiinnostunut paikka riittää, ja lopulta löysinkin yrityksen, jossa pääsen aloittamaan jo ensi viikolla.

Tästä eteenpäin postaukseni tulevat siis olemaan työharjoittelun merkeissä, ellen sitten tee päivityksiä viime vuoden tapahtumista. Esimerkiksi pitkä päivitys perheeni viimekesäisestä vierailusta odottaa vielä vuoroaan. Yritänpä seuraavaksi saadakin tuon turistipläjäyksen julkaistua.

Seuraavaksi(?): Turilaat

Hauskaa alkavaa kevättä ja tulevaa ystävänpäivää kaikille!

Pari Päivää Busanissa (5.-8.6.)

Kesäkuun alkuun sattui torstaille pyhäpäivä, ja kun perjantain ainoa tuntinikin peruttiin, niin päätimme lähteä pitkäksi viikonlopuksi Busaniin. Busan on Korean toisiksi suurin kaupunki, joka sijaitsee maan kaakkois-rannikolla. Kaupunki on erittäin suosittu rantalomakohde ihan korealaistenkin turistien keskuudessa, ja kuulemani mukaan etenkin elokuun helteillä Busanin rannat ovat aivan tupaten täynnä. Suuri osa vaihtareista päättikin lähteä tuona pitkänä viikonloppuna viettämään aikaa rannalle, sillä ainakin näin suomalaisesta, ja ilmeisesti monesta muustakin eurooppalaisesta näkökulmasta, kelit olivat ehdottomasti rantakelpoiset. Itse en kuitenkaan hirveästi lämpene helottavalle auringolle ja rannalla loikoilulle, joten valitsimme seuralaiseni Oonan kanssa motellin keskemmältä kaupunkia Seomyeonista, lähempää korealaisen yöelämän keskipisteitä.

Suwonista matka Busaniin sujuu teoriassa sujuvasti junalla. Sanon teoriassa, koska käytännössä homma ei ollut ollenkaan niin sujuvaa. Kyseessä taisi kuitenkin olla ennemminkin huono tuuri kuin junamatkailun tehottomuus. KTX junalla, eli suurnopeusjunalla, matka kestäisi todennäköisesti parisen tuntia, mutta hitaammalla junalla, kuten Mugunghwa, jolla itse matkustimme, matkaan menee noin viisi tuntia. Jos siis ollaan aikataulussa. Lisäksi ainakin Mugunghwa pysähtyy monella asemalla, joten suuren osan matkasta juna on aivan täynnä ihmisiä, jotka matkaavat kuka mihinkin asti. Etenkin valitsemanamme pyhäpäivänä suunta näytti olevan vahvasti Seoulista poispäin, joka olisi tietysti ollut hyvä ottaa huomioon. Kuvittelimme kuitenkin, ettei melko tiiviisti kulkeva KTX nyt koko päivää voi täynnä olla, tulimmehan kuitenkin asemalle ajoissa! Turha toivo, lopputulos oli seisomapaikat Mugunghwasta, yli viisi tuntia junan lattialla ja konduktöörin sympaattinen huokaisu liput nähtyään: ”Voi ei, Busaniin asti”.

Innokas Oona junan lattialla.

Loppuiltakin oli toilailua täynnä ja lopulta vasta puolen yön jälkeen me väsyneet matkaajat pääsimme metsästämään päivällistä. Vai yölliseksikö sitä siinä vaiheessa kuuluu kutsua?

Tutustuttuamme ensimmäisenä yönä hieman Busanilaisiin ravintoloihin, ja muutamiin tuttavallisiin ihmisiin, lähdimme toisena päivänä Oonan vaatimuksesta kiertämään turistikohteita, jopa kaksin kappalein. Pyörähdimme nopeasti Haeundae –rannalla, sekä Jagalchi –kalamarketilla.

Haeundae -ranta (해운대해수욕장)

Jagalchi -kalatori (자갈치시장)

Kalatori oli varsin viihdyttävä kokemus, mutta muuten turistikohteet eivät juurikaan houkutelleet. Oma ajatukseni lomasta on lähinnä rento oleskelu ja hauskanpito, eikä niinkään mitä ihmeellisimpien kohteiden kuvailu. Kaloista kuitenkin tykkään, joten suostuin kalamarketin lisäksi jopa käymään kääntymässä Haeundaen kupeessa sijaitsevan akvaarion ovella. Sisälle emme kuitenkaan menneet.

Kun pakollinen turisteilu oli hoidettu, keskityimme tutustumaan paikalliseen kulttuuriin yöelämän, eli clubien, merkeissä. Itse olen lämmennyt kunnon clubeille vasta tänne Koreaan tultuani, sillä tuntuu että täällä tämä osa yöelämää on aivan omaa luokkaansa - etenkin Suomen melko vaisuihin, kello 3:30 päättyviin yökerhoiltoihin verrattuna.

Busanissa kävimme ensin tutustumassa Club Fixiin, joka internetin lähteiden mukaan oli Busanin kuumin clubi. Paikka oli ihan mukava, mutta ei tehnyt lainkaan niin mahtavaa vaikutusta, kuin ennalta odotin. Kuulimme kuitenkin kahtena ensimmäisenä iltanamme useammalta taholta, että eräs toinen clubi, Club Grid, onkin tätänykyä kaupungin paras yökerho, joten tottakai käytimme viimeisen iltamme kyseisen paikan tarkistamiseen. Täytyy kyllä myöntää, että jos näiden kokemusten jälkeen joku kaipaa vinkkejä Busanin parhaasta yökerhosta, niin suosittelen jälkimmäistä.

Club Fix

Club Grid

Sunnuntaina suuntasimme takaisin kohti Suwonia. Tarkoituksemme oli tulla jo lauantaina, mutta pieleen menneen torstai-illan jälkeen päätimme jäädä vielä yhdeksi ylimääräiseksi yöksi. Kokonaisuudessaan voin vain sanoa, että reissu oli loistava ja olisin mielelläni viettänyt enemmänkin aikaa Busanissa. Kaupunki oli hieno ja tietysti suuri, mutta tuntui kuitenkin huomattavasti kotoisammalta ja intiimimmältä kuin Seoul. Suosittelen ehdottomasti, että jokainen Koreaan matkustava vierailee myös Busanissa, jos aikaa vain riittää! Kannattaa kuitenkin valita päivät tarkasti, sillä paikka tuntuu olevan taipuvainen turistirysille.

Lukukauden loppu

Näin alkuun täytynee hiukan pahoitella hiljaiseloa, jota tässä onkin tullut pidettyä turhankin pitkään. Puuhaa on ollut kauheasti ja suurin osa vapaa-ajasta on mennyt lähinnä nukkuessa. Enkä huijaa lainkaan! Kun yöllä on ensin nukuttu sen verran mitä kerkeää, niin lähes joka päivä on täytynyt koulun jälkeen levätä hieman lisää ennen illan pakollisia touhuja. Ehkä se on tämä vieraassa maassa oleminen ja oudon kielen ja kulttuurin keskellä eläminen, joka uuvuttaa vielä lisää, sillä ihan normaalitkaan yöunet ei aina tunnu riittävän.

Viimeisten kuukausien aikana on tosiaan tapahtunut niin paljon, että nyt on hieman vaikea päästä jatkamaan jostain tietystä aiheesta ilman että selvitän hiukan tämän hetkistä tilannetta. Ajattelin kuitenkin piristää päivitystä satunnaisilla kuvilla matkan varrelta.

Patbingsu (팥빙수)

Kesä on nyt siis täällä ja Koreassa se ainakin tuntuu. Helle on nimittäin hillitön ja toistaiseksi vielä aurinkokin helottaa suurimman osan ajasta. Ilmeisesti pian on kuitenkin luvassa sadekausi, jota odottaisin innolla, ellen olisi kuullut että tunnelma sen aikaan on yleensä virkistyneen sijaan lähinnä nihkeä. Olotilaa auttavat tietysti perinteisesti jäätelö, sekä korealaiseen tapaan patbingsu, joka on yhdistelmä jäätelöä ja jäähilettä, kuorrutettuna punapapuhillolla. Bingsuja löytyy toki montaa sorttia jos punapavut eivät makuhermoja hivele. Lukukausi loppui viikko sitten ja suurin osa vaihto-oppilaista on nyt palannut kotimaihinsa tai lähteneet kierrokselle Aasian ympäri. Itse sain jatkettua omaa vaihtoani vielä lukukauden verran, joten tulen viettämään kesälomanikin täällä.

Ennen lukukauden loppua oli tietysti viimeinen koeviikko, jonka aikana myös yritimme sekä juhlia viimeisiä kertoja, että vierailla paikoissa joissa itse kukin ei ollut vielä käynyt. Muutamat illat vietimme Ajoun kansainvälisten opiskelijoiden, ja etenkin itseni, suosimassa Plan B baarissa ja kävimme myös laulamassa karaokea korealaiseen tyyliin noraebangissa (노래방).

Noraebang (노래방)

Juuri ennen koeviikkoa saimme myös vihdoin baseball-takkimme, jotka kuuluvat Koreassa yliopisto-opiskelijoiden arkeen. Takki tuli hyvin myöhään, ja näin kesähelteillä siitä ei juurikaan ole apua, mutta onneksi pääsen itse vielä käyttämään sitä täällä kampuksella loppusyksystä.

Nyt kesän suunnitelmiini kuuluu lähinnä kurssien suorittaminen JAMKiin, sekä toivottavasti rentoutuminen. Saatan myös hieman reissailla eri kaupunkeihin, jos vain intoa ja aikaa löytyy. Lisäksi toimin oppaana perheelleni, joka tulee kyläilemään elokuun alussa!

Yritän nyt tulevien päivien aikana kirjoitella hieman lisää kevään tapahtumista, esimerkiksi reissusta kaakkois-rannikolle Busaniin, sekä alkaa käännellä vanhoja päivityksiäni englanniksi. Vastaan yhä mielelläni kysymyksiin, joten jos hiljaiseloni aikana jokin painoi mieltä, niin antakaa palaa!

Hauskoja kesäpäiviä kaikille!

Sairaalan Suojissa

Muutama viikko sitten kohdalleni osui tapaturma. Olin palaamassa pahaa-aavistamattomana illanvietosta takaisin asuntolalle, kun maa yhtäkkiä katosi jalkojeni alta ja löysin itseni asfaltin tasosta. Tilanne olisi ollut lähinnä nolo, jos en olisi onnistunut rikkomaan sekä housujani, että toista polveani tuossa rytäkässä. Pääsin kyllä helposti kaverin avustamana perille dormille, eikä polvi tuntunut murtuneelta, mutta enpä osannut odottaa sitä rumbaa, joka viikkoa myöhemmin seurasi. Sain nimittäin raavittua asfaltin avustuksella mukavan palan polveani irti, ja Korean viimeaikaisen kuuman kelin seurauksena homma ei jäänyt vain siihen. Pian haava alkoi märkiä ja hiukan turvota. Viikon vastusteluiden jälkeen uskoin vihdoin kavereiden kehotusta ja lähdin vierailemaan Ajoun sairaalassa (아주대학교병원).

Päärakennus, josta löytyy osastojen lisäksi mm. kahviloita ja ravintoloita.

Päärakennusta vasemmalla ja Well-Being Center oikealla

Ajou University Hospital Well-Being Center

Ajoun sairaalasta, tai oikeastaan Well-Being Centeristä (Hyvinvointikeskus), löytyy ulkomaalaisille suunnattu klinikka International Health Care Center (Kansainvälinen terveyskeskus). Tuo klinikka on hyvä paikka, jos haluaa homman toimivan sujuvasti ilman sen suurempia kommunikointiongelmia. International Health Care Centeristä löytyy loistavaa englantia puhuvia työntekijöitä, jotka eivät vain ota vastaan ajanvarauksia, vaan avustavat potilaita myös ympäri sairaalaa oikeille vastaanotoille, auttavat heitä esimerkiksi maksutoimenpiteissä ja reseptien tulostamisessa, sekä toimivat puhelimitse tulkkeina muille sairaalassa sijaitseville klinikoille. Tämä järjestelmä vaikutti hyvin tehokkaalta ja toimivalta, ja etenkin tarpeelliselta, sillä vastaanotolla jonne itse loppujen lopuksi päädyin, ei tainnut olla kuin yksi lääkäri, joka puhui jotenkin sujuvaa englantia ja häntäkään en nähnyt kuin kaksi kertaa pikaisesti.

Kävin tosiaan International Health Care Centerin kautta varaamassa itselleni ajan, joka oli hieman normaalia monimutkaisempaa, sillä olin valinnut huonon päivän. Loppujen lopuksi pienen väännön jälkeen sain lääkäriajan seuraavalle päivälle, joskin hommassa oli pieni mutta: Lääkäri oli plastiikkakirurgian vastaanotolla. Minulle kyllä vakuuteltiin, ettei siinä ole mitään ongelmaa. Kuulemma plastiikkakirurgisella osastolla hoidetaan myös tulehtuneita haavoja.

Seuraavana päivänä pääsinkin sitten tapaamaan lääkäriä. Itseäni hieman hämmensi suoraan lääkärin vastaanotolle meno, sillä olen suomalaiseen tapaan tottunut siihen, että hoitaja tarkastaa ensin, onko lääkärille edes tarvetta. Täällä kuitenkin lääkäri, ja omassa tapauksessani useampikin, hoitaa potilaat alusta loppuun. Ehkäpä odottelua olisi ollut vähemmän, jos täälläkin kokeiltaisiin samantyylistä tapaa. Jouduin tosiaan ensimmäisellä vierailullani viettämään parisen tuntia sairaalalla, vaikka aika olikin varattuna.

Tutkimushuoneessa tapasin pari hoitajaa ja muutaman lääkärin, joista pari taisi olla vasta valmistuneita tai valmistumaisillaan olevia. Hoitajien tehtävä on ilmeisesti vain seurata sivusta ja tuoda tarvittaessa välineitä lääkärille, joka hoitaa potilaan käsittelyn kokonaan. Ensimmäisenä päivänäni en tätä vielä ihmetellyt, mutta myöhemmin, kun jouduin joka kerta tapaamaan lääkäriä, alkoi hieman hämmentää. Eikös meillä päin siteiden vaihdon yleensä hoida hoitajat? Tosiaan, ensimmäinen vierailuni vastaanotolla johti antibioottikuuriin, sekä käskyyn tulla käymään joka päivä vaihtamassa kääreet märkivään polveeni. Sain jopa ”kanta-asiakaskortin”, jolla vastaanotolle ilmoittautuminen ja reseptien tulostaminen käy kätevästi vain kortin skannaamalla:

Loput vierailuistani sujuivat melko samaan tapaan. Hoito oli hyvin huolellista, ja ehkä omasta mielestäni hieman liioiteltuakin, mutta toiminta oli melko tehokasta. Tietysti jouduin jokaisella kerralla odottelemaan jonkin aikaa, mutta omat vuoroni sujuivat ripeästi. Lisäksi, ilman korealaista vakuutusta, homma tuli melkoisen kalliiksi. Onneksi tämän pitäisi kuitenkin mennä suomalaisen matkavakuutukseni piikkiin.

Nyt kun homma on vihdoin ohi, ja viimeinen antibiootti juuri syöty, niin voin vain huokaista helpotuksesta. Ajoun sairaalan puitteet ovat hyvin miellyttävät ja modernit, mutta siitä huolimatta pysyttelisin mieluiten poissa niistä tiloista. Ehkä sitä nyt oppii katsomaan eteensä kävellessään.

Well-Being Centerin viihtyisiä sisätiloja

Jos jokin korealaisesta sairaanhoidosta ja sairaaloista jäi mietityttämään, niin laittakaapa kysymyksiä tulemaan! Yritän vastailla parhaani mukaan.

Hauskaa ja turvallista vappua!

Mid-Term ja Mustia Nuudeleita

Koska välikokeet (Mid-Term Exams) alkavat viikon sisään, nyt on varmaan hyvä hetki kirjoitella siitä, miten opinnot täällä sujuvat ja mikä täällä yleisesti ottaen on asenne opiskelua kohtaan. Tietysti tämä bloggaaminen auttaa myös viivyttelemään noihin omiin kokeisiin lukemisen kanssa, joten eipä sitä paljon sopivampaa hetkeä taida blogin päivittämiselle löytyä. Vitsi vitsi äiti, jos luet tätä! Palaan kirjojen pariin heti kun olen kirjoittanut tämän päivityksen!

Alun perin olin hieman yllättynyt siitä, kuinka vähän kursseja korealaiset opiskelijat ottavat ja pitävät suurena määränä: Yleisin kurssimäärä tuntuu olevan kuusi. Useat oppitunnit puolestaan ovat hyvnkin lyhyitä, vain tunnin ja 15 minuuttia, ja tunteja per kurssi kaksi viikossa. Laskelmieni mukaan tämä tekee 21 tuntia koulua viikossa, joten voitte uskoa että hieman yllätyin, etenkin kun käsitys korealaisten työmääristä oli hyvin erilainen. Pian lukukauden alettua sain kuitenkin vahvistuksen vanhalle käsitykselleni. Kursseilta tulee tottakai paljon kotitehtäviä ja projekteja, ja pistareitakin on silloin tällöin, mutta suurin syy korealaisten kovalle opiskelulle taitaa olla heidän oma työmoraalinsa ja ahkeruutensa. Omasta mielestäni ei tunnu siltä, että tehtäviä olisi mitenkään erityisesti enemmän kuin Suomessakaan, ja tunti- ja kurssimäärän ollessa pienempi, kuin mitä olen JAMKissa aiempina lukukausina suorittanut, niin homma Ajoussa tuntuu melko kevyeltä. Korealaiset opiskelijat sen sijaan tuntuvat ottavan kovasti paineita ja opiskelevat yömyöhään (kuulemma nyt välikokeiden alla kirjastoon saa jonottaa jopa aamukahdelta – itse en ole käynyt kokeilemassa). Tietysti välillä täytyy viettää aikaa myös ystävien kanssa ja käydä ulkona, mutta yleensä illat päättyvät siihen, että on aika jälleen palata kirjastoon, siitä huolimatta, että kannattavampaa olisi painua pehkuihin. Yritin tässä itsekin kannustaa erästä ystävääni lepäämään, kun hän eilen väsyneenä kertoi nukkuneensa viimeisen parin yön aikana neljä tuntia, koska luvassa oli kokeet sekä yksi esitelmä. Toivottavasti kehotus meni perille, yritin jopa tehostaa sitä tieteellisillä faktoilla unen merkityksestä oppimiselle.

Voisin hieman myös kertoa käytännön asioista kursseilla. Itselläni on tällä hetkellä menossa seuraavat viisi kurssia:

• Financial Management (Taloushallinto)
• Mathematics for Management (Johdon Matematiikka)
• Organizational Behaviour (Yrityskäyttäytyminen)
• Consumer Behaviour (Kuluttajakäyttäytyminen)
• Korean 2

En mene kyllä varmaksi sanomaan kurssien käännetyistä nimistä, mutta jotain siihen suuntaan ne ovat. Laitoin jo aiempaan päivitykseen kuvan lukujärjestyksestäni, joten jos kiinnostaa vielä vilkaista mistä päiväni koostuvat, niin sieltä löytyy.

Organizational Behavior tunnin valmistelut käynnissä.

Ensinnäkin oleellinen asia kursseilla on läsnäolo. Jokaiselle kurssille vaaditaan 80% läsnäoloa, jotta pääsee läpi. Suurin osa opettajista kuitenkin miinustaa pisteitä lopullisesta kurssiarvosanasta poissaolojen perusteella. Jos nyt oikein muistan, niin matikan professorini uhkaili 2 pisteen miinuksella per poissaolo. Opettajat eivät kuitenkaan juurikaan tarkista läsnäoloa tunneilla, vaan hommaa tarkkaillaan elektronisten laitteiden avulla. Alla on kuva koneesta, johon opiskelijoiden täytyy itsensä aina opiskelijakortillaan leimata tullessaan tunnille. Tottakai kone myös rekisteröi myöhästymiset ja usein opettajat ottavat tarpeeksi monesta myöhästymisestä yhden poissaolon. Ja kuten kuvasta näkyy, kone napsaisee valokuvan kun kortti leimataan! Eipä ruveta huijaamaan leimaamalla sekä oma, että kaverin läsnäolo.

Ja kello jo yli 12! Älkää huoliko, leimasin itseni sisään ennen kuvan ottoa!

Mistä oppitunnit sitten koostuvat? Suurin osa kursseista on luentomaisia opettajan johdolla hoidettuja tunteja. Olen kuitenkin yllättynyt siitä kuinka paljon opettajat yrittävät saada aikaan keskustelua. Toiset enemmän, kuten Consumer Behaviourin ja Organizational Behaviourin opettajat, ja toiset vähemmän, kuten Financial Managementin professori. Tottakai jätän korean kurssin nyt kokonaan pois laskuista, sillä kyseisistä tunneista suurin osa menee opiskelijoiden ääntämis- ja lukuharjoituksiin, sekä ”free talking” (”vapaa puhe”) keskusteluihin, joiden aikana opettaja kyselee kysymyksiä, usein kunkin kotimaasta. Jotenkin voisi olettaa, että hyviä arvosanoja kaipaavat korealaiset olisivat innoissaan mahdollisuudesta tehdä vaikutus opettajiinsa  vastaamalla kysymyksiin, eikö niin? Tilanne on kuitenkin aivan toinen, hyvin samankaltainen kuin Suomessa. Usein opettajien kysymyksiä seuraa pitkä vaivaantunut hiljaisuus ja vastaus saadaan, hiljaisella äänellä lähes kuiskattuna, vasta kun opettaja itse valitsee, kenen on vuoro avata suunsa. Vaihto-oppilaat ovat tottakai reippaampia, mutta täytyy tietysti myöntää, että useille vaihtareista englanniksi kommunikointi onkin huomattavasti helpompaa. Luennoinnin ja vaivaantuneen vuorovaikutuksen lisäksi jotkin kursseista sisältävät myös parit esitelmät ja jo niitä aiemmin mainittuja pistareita. Ei siis kovin paljon Suomesta poikkeavaa touhua.

Financial Management luokka ennen tunnin alkua.

Tämä siis opinnoista täällä. Jos nyt heräsi jotain kysymyksiä kouluun liittyen, niin heitelkääpä kommentteihin. Loppukevennykseksi vielä Black Day (Musta Päivä) nuudeleita:

14.4. Koreassa vietetään Black Day’tä, jolloin sinkut kokoontuvat yhteen syömään alun perin Kiinasta kotoisin olevaa ruokaa nimeltä 짜장면 (Jjajangmyeon – Mustapapunuudelit). Päivän tarkoitus lienee antaa yksinäisille sinkuillekin oma päivä, sillä aiempina kuukausina 14. päivä on omistettu pariskunnille: 14.2. Ystävänpäivä ja 14.3. White Day (Valkoinen Päivä). Lähtiessämme eilen sitten päivälliselle, ystäväni ehdotti, että menisimme syömään tätä Black Day'lle perinteistä ateriaa. Totesin kyllä, että hänen ei seurustelevana tyttönä kuuluisi sitä syödä, mutta loppujen lopuksi tulimme siihen tulokseen, että hänen poikaystävänsä ollessa tällä hetkellä Briteissä hän on varmaan tarpeeksi yksinäinen viettääkseen päivää kanssani. Emme olleet ainoat jotka kunnioittivat päivän henkeä: Valitsemamme kiinalainen ravintola oli tupaten täynnä ja saimme jonottaakin hetken. Lisäksi kävellessäni takaisin asuntolalle päin, näin paljon ihmisiä kampuksen terasseilla syömässä noita mustia nuudeleita. Täytyy kyllä sanoa, että oli sen verran hyvää tämä ruoka, että voisin viettää useammankin päivän yksinäisenä!

Nyt on varmaan jälleen aika palata takaisin opintojen pariin. Perjantaina on luvassa ensimmäinen Mid-Term koe, mutta pääsen jo huomenna näyttämään kynteni Financial Managementin testissä.

Pitäkää peukkuja!