Sairaalan Suojissa

Muutama viikko sitten kohdalleni osui tapaturma. Olin palaamassa pahaa-aavistamattomana illanvietosta takaisin asuntolalle, kun maa yhtäkkiä katosi jalkojeni alta ja löysin itseni asfaltin tasosta. Tilanne olisi ollut lähinnä nolo, jos en olisi onnistunut rikkomaan sekä housujani, että toista polveani tuossa rytäkässä. Pääsin kyllä helposti kaverin avustamana perille dormille, eikä polvi tuntunut murtuneelta, mutta enpä osannut odottaa sitä rumbaa, joka viikkoa myöhemmin seurasi. Sain nimittäin raavittua asfaltin avustuksella mukavan palan polveani irti, ja Korean viimeaikaisen kuuman kelin seurauksena homma ei jäänyt vain siihen. Pian haava alkoi märkiä ja hiukan turvota. Viikon vastusteluiden jälkeen uskoin vihdoin kavereiden kehotusta ja lähdin vierailemaan Ajoun sairaalassa (아주대학교병원).

Päärakennus, josta löytyy osastojen lisäksi mm. kahviloita ja ravintoloita.

Päärakennusta vasemmalla ja Well-Being Center oikealla

Ajou University Hospital Well-Being Center

Ajoun sairaalasta, tai oikeastaan Well-Being Centeristä (Hyvinvointikeskus), löytyy ulkomaalaisille suunnattu klinikka International Health Care Center (Kansainvälinen terveyskeskus). Tuo klinikka on hyvä paikka, jos haluaa homman toimivan sujuvasti ilman sen suurempia kommunikointiongelmia. International Health Care Centeristä löytyy loistavaa englantia puhuvia työntekijöitä, jotka eivät vain ota vastaan ajanvarauksia, vaan avustavat potilaita myös ympäri sairaalaa oikeille vastaanotoille, auttavat heitä esimerkiksi maksutoimenpiteissä ja reseptien tulostamisessa, sekä toimivat puhelimitse tulkkeina muille sairaalassa sijaitseville klinikoille. Tämä järjestelmä vaikutti hyvin tehokkaalta ja toimivalta, ja etenkin tarpeelliselta, sillä vastaanotolla jonne itse loppujen lopuksi päädyin, ei tainnut olla kuin yksi lääkäri, joka puhui jotenkin sujuvaa englantia ja häntäkään en nähnyt kuin kaksi kertaa pikaisesti.

Kävin tosiaan International Health Care Centerin kautta varaamassa itselleni ajan, joka oli hieman normaalia monimutkaisempaa, sillä olin valinnut huonon päivän. Loppujen lopuksi pienen väännön jälkeen sain lääkäriajan seuraavalle päivälle, joskin hommassa oli pieni mutta: Lääkäri oli plastiikkakirurgian vastaanotolla. Minulle kyllä vakuuteltiin, ettei siinä ole mitään ongelmaa. Kuulemma plastiikkakirurgisella osastolla hoidetaan myös tulehtuneita haavoja.

Seuraavana päivänä pääsinkin sitten tapaamaan lääkäriä. Itseäni hieman hämmensi suoraan lääkärin vastaanotolle meno, sillä olen suomalaiseen tapaan tottunut siihen, että hoitaja tarkastaa ensin, onko lääkärille edes tarvetta. Täällä kuitenkin lääkäri, ja omassa tapauksessani useampikin, hoitaa potilaat alusta loppuun. Ehkäpä odottelua olisi ollut vähemmän, jos täälläkin kokeiltaisiin samantyylistä tapaa. Jouduin tosiaan ensimmäisellä vierailullani viettämään parisen tuntia sairaalalla, vaikka aika olikin varattuna.

Tutkimushuoneessa tapasin pari hoitajaa ja muutaman lääkärin, joista pari taisi olla vasta valmistuneita tai valmistumaisillaan olevia. Hoitajien tehtävä on ilmeisesti vain seurata sivusta ja tuoda tarvittaessa välineitä lääkärille, joka hoitaa potilaan käsittelyn kokonaan. Ensimmäisenä päivänäni en tätä vielä ihmetellyt, mutta myöhemmin, kun jouduin joka kerta tapaamaan lääkäriä, alkoi hieman hämmentää. Eikös meillä päin siteiden vaihdon yleensä hoida hoitajat? Tosiaan, ensimmäinen vierailuni vastaanotolla johti antibioottikuuriin, sekä käskyyn tulla käymään joka päivä vaihtamassa kääreet märkivään polveeni. Sain jopa ”kanta-asiakaskortin”, jolla vastaanotolle ilmoittautuminen ja reseptien tulostaminen käy kätevästi vain kortin skannaamalla:

Loput vierailuistani sujuivat melko samaan tapaan. Hoito oli hyvin huolellista, ja ehkä omasta mielestäni hieman liioiteltuakin, mutta toiminta oli melko tehokasta. Tietysti jouduin jokaisella kerralla odottelemaan jonkin aikaa, mutta omat vuoroni sujuivat ripeästi. Lisäksi, ilman korealaista vakuutusta, homma tuli melkoisen kalliiksi. Onneksi tämän pitäisi kuitenkin mennä suomalaisen matkavakuutukseni piikkiin.

Nyt kun homma on vihdoin ohi, ja viimeinen antibiootti juuri syöty, niin voin vain huokaista helpotuksesta. Ajoun sairaalan puitteet ovat hyvin miellyttävät ja modernit, mutta siitä huolimatta pysyttelisin mieluiten poissa niistä tiloista. Ehkä sitä nyt oppii katsomaan eteensä kävellessään.

Well-Being Centerin viihtyisiä sisätiloja

Jos jokin korealaisesta sairaanhoidosta ja sairaaloista jäi mietityttämään, niin laittakaapa kysymyksiä tulemaan! Yritän vastailla parhaani mukaan.

Hauskaa ja turvallista vappua!

Mid-Term ja Mustia Nuudeleita

Koska välikokeet (Mid-Term Exams) alkavat viikon sisään, nyt on varmaan hyvä hetki kirjoitella siitä, miten opinnot täällä sujuvat ja mikä täällä yleisesti ottaen on asenne opiskelua kohtaan. Tietysti tämä bloggaaminen auttaa myös viivyttelemään noihin omiin kokeisiin lukemisen kanssa, joten eipä sitä paljon sopivampaa hetkeä taida blogin päivittämiselle löytyä. Vitsi vitsi äiti, jos luet tätä! Palaan kirjojen pariin heti kun olen kirjoittanut tämän päivityksen!

Alun perin olin hieman yllättynyt siitä, kuinka vähän kursseja korealaiset opiskelijat ottavat ja pitävät suurena määränä: Yleisin kurssimäärä tuntuu olevan kuusi. Useat oppitunnit puolestaan ovat hyvnkin lyhyitä, vain tunnin ja 15 minuuttia, ja tunteja per kurssi kaksi viikossa. Laskelmieni mukaan tämä tekee 21 tuntia koulua viikossa, joten voitte uskoa että hieman yllätyin, etenkin kun käsitys korealaisten työmääristä oli hyvin erilainen. Pian lukukauden alettua sain kuitenkin vahvistuksen vanhalle käsitykselleni. Kursseilta tulee tottakai paljon kotitehtäviä ja projekteja, ja pistareitakin on silloin tällöin, mutta suurin syy korealaisten kovalle opiskelulle taitaa olla heidän oma työmoraalinsa ja ahkeruutensa. Omasta mielestäni ei tunnu siltä, että tehtäviä olisi mitenkään erityisesti enemmän kuin Suomessakaan, ja tunti- ja kurssimäärän ollessa pienempi, kuin mitä olen JAMKissa aiempina lukukausina suorittanut, niin homma Ajoussa tuntuu melko kevyeltä. Korealaiset opiskelijat sen sijaan tuntuvat ottavan kovasti paineita ja opiskelevat yömyöhään (kuulemma nyt välikokeiden alla kirjastoon saa jonottaa jopa aamukahdelta – itse en ole käynyt kokeilemassa). Tietysti välillä täytyy viettää aikaa myös ystävien kanssa ja käydä ulkona, mutta yleensä illat päättyvät siihen, että on aika jälleen palata kirjastoon, siitä huolimatta, että kannattavampaa olisi painua pehkuihin. Yritin tässä itsekin kannustaa erästä ystävääni lepäämään, kun hän eilen väsyneenä kertoi nukkuneensa viimeisen parin yön aikana neljä tuntia, koska luvassa oli kokeet sekä yksi esitelmä. Toivottavasti kehotus meni perille, yritin jopa tehostaa sitä tieteellisillä faktoilla unen merkityksestä oppimiselle.

Voisin hieman myös kertoa käytännön asioista kursseilla. Itselläni on tällä hetkellä menossa seuraavat viisi kurssia:

• Financial Management (Taloushallinto)
• Mathematics for Management (Johdon Matematiikka)
• Organizational Behaviour (Yrityskäyttäytyminen)
• Consumer Behaviour (Kuluttajakäyttäytyminen)
• Korean 2

En mene kyllä varmaksi sanomaan kurssien käännetyistä nimistä, mutta jotain siihen suuntaan ne ovat. Laitoin jo aiempaan päivitykseen kuvan lukujärjestyksestäni, joten jos kiinnostaa vielä vilkaista mistä päiväni koostuvat, niin sieltä löytyy.

Organizational Behavior tunnin valmistelut käynnissä.

Ensinnäkin oleellinen asia kursseilla on läsnäolo. Jokaiselle kurssille vaaditaan 80% läsnäoloa, jotta pääsee läpi. Suurin osa opettajista kuitenkin miinustaa pisteitä lopullisesta kurssiarvosanasta poissaolojen perusteella. Jos nyt oikein muistan, niin matikan professorini uhkaili 2 pisteen miinuksella per poissaolo. Opettajat eivät kuitenkaan juurikaan tarkista läsnäoloa tunneilla, vaan hommaa tarkkaillaan elektronisten laitteiden avulla. Alla on kuva koneesta, johon opiskelijoiden täytyy itsensä aina opiskelijakortillaan leimata tullessaan tunnille. Tottakai kone myös rekisteröi myöhästymiset ja usein opettajat ottavat tarpeeksi monesta myöhästymisestä yhden poissaolon. Ja kuten kuvasta näkyy, kone napsaisee valokuvan kun kortti leimataan! Eipä ruveta huijaamaan leimaamalla sekä oma, että kaverin läsnäolo.

Ja kello jo yli 12! Älkää huoliko, leimasin itseni sisään ennen kuvan ottoa!

Mistä oppitunnit sitten koostuvat? Suurin osa kursseista on luentomaisia opettajan johdolla hoidettuja tunteja. Olen kuitenkin yllättynyt siitä kuinka paljon opettajat yrittävät saada aikaan keskustelua. Toiset enemmän, kuten Consumer Behaviourin ja Organizational Behaviourin opettajat, ja toiset vähemmän, kuten Financial Managementin professori. Tottakai jätän korean kurssin nyt kokonaan pois laskuista, sillä kyseisistä tunneista suurin osa menee opiskelijoiden ääntämis- ja lukuharjoituksiin, sekä ”free talking” (”vapaa puhe”) keskusteluihin, joiden aikana opettaja kyselee kysymyksiä, usein kunkin kotimaasta. Jotenkin voisi olettaa, että hyviä arvosanoja kaipaavat korealaiset olisivat innoissaan mahdollisuudesta tehdä vaikutus opettajiinsa  vastaamalla kysymyksiin, eikö niin? Tilanne on kuitenkin aivan toinen, hyvin samankaltainen kuin Suomessa. Usein opettajien kysymyksiä seuraa pitkä vaivaantunut hiljaisuus ja vastaus saadaan, hiljaisella äänellä lähes kuiskattuna, vasta kun opettaja itse valitsee, kenen on vuoro avata suunsa. Vaihto-oppilaat ovat tottakai reippaampia, mutta täytyy tietysti myöntää, että useille vaihtareista englanniksi kommunikointi onkin huomattavasti helpompaa. Luennoinnin ja vaivaantuneen vuorovaikutuksen lisäksi jotkin kursseista sisältävät myös parit esitelmät ja jo niitä aiemmin mainittuja pistareita. Ei siis kovin paljon Suomesta poikkeavaa touhua.

Financial Management luokka ennen tunnin alkua.

Tämä siis opinnoista täällä. Jos nyt heräsi jotain kysymyksiä kouluun liittyen, niin heitelkääpä kommentteihin. Loppukevennykseksi vielä Black Day (Musta Päivä) nuudeleita:

14.4. Koreassa vietetään Black Day’tä, jolloin sinkut kokoontuvat yhteen syömään alun perin Kiinasta kotoisin olevaa ruokaa nimeltä 짜장면 (Jjajangmyeon – Mustapapunuudelit). Päivän tarkoitus lienee antaa yksinäisille sinkuillekin oma päivä, sillä aiempina kuukausina 14. päivä on omistettu pariskunnille: 14.2. Ystävänpäivä ja 14.3. White Day (Valkoinen Päivä). Lähtiessämme eilen sitten päivälliselle, ystäväni ehdotti, että menisimme syömään tätä Black Day'lle perinteistä ateriaa. Totesin kyllä, että hänen ei seurustelevana tyttönä kuuluisi sitä syödä, mutta loppujen lopuksi tulimme siihen tulokseen, että hänen poikaystävänsä ollessa tällä hetkellä Briteissä hän on varmaan tarpeeksi yksinäinen viettääkseen päivää kanssani. Emme olleet ainoat jotka kunnioittivat päivän henkeä: Valitsemamme kiinalainen ravintola oli tupaten täynnä ja saimme jonottaakin hetken. Lisäksi kävellessäni takaisin asuntolalle päin, näin paljon ihmisiä kampuksen terasseilla syömässä noita mustia nuudeleita. Täytyy kyllä sanoa, että oli sen verran hyvää tämä ruoka, että voisin viettää useammankin päivän yksinäisenä!

Nyt on varmaan jälleen aika palata takaisin opintojen pariin. Perjantaina on luvassa ensimmäinen Mid-Term koe, mutta pääsen jo huomenna näyttämään kynteni Financial Managementin testissä.

Pitäkää peukkuja!

Kirsikankukkia ja Kuhertelua

Nyt on huhtikuu täällä ja sen myötä myös vuoden romanttisin aika: Kirsikankukat ovat vihdoin puhjenneet kukkaan! Itseasiassa nyt kun kirjoittelen tätä päivitystä niin kukkapäivät alkavat vedellä jo viimeisiään, mutta ensimmäiset päivät menivätkin niitä kukkasia kuvaillessa. Itse olen kyllä joutunut hoitamaan kuvaamisen yksin, mutta suurin osa opiskelijoista on näyttänyt kuljeskelevan kulta kainalossa ihastelemassa nättejä maisemia. Etenkin ilta-aikaan Ajoun kampuksen hienosti valaistu puisto on täynnä kuhertelevia pariskuntia, jonka vuoksi seuraava kuvakollaasi on kerätty päiväsellä. Ei kai sitä nyt sinkkutyttönä sovi lähteä toisten romanttisiin iltoihin tungettelemaan. Joskin eräs korealainen ystäväni kertoi, että joka kevät kaikki sinkuiksi jääneet – ja tosiaan jääneet sillä yritys pariutua ennen kirsikankukkakautta vaikuttaa kovalta – pojat uhoavat käyvänsä leikkaamassa kukkaset puista, että loppuisi se turha söpöstely.

Nyt siis itse asiaan, eli valokuviin:

Näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa ja palata omien romanttisten Organizational Behavior kotitehtävieni pariin.

Oikein söpöä ja hellää loppuviikkoa!