수리산 – Surisan ja Kiipeilevät Korealaiset

Nyt onkin kai aika kertoa hieman paikallisista tavoista vapaa-ajanvieton suhteen. Olen tottakai vielä joutunut keskittymään paljon asuttautumiseen ja sosialisointiin, joten kunnon harrastukset ovat kuntosalin juoksumattoa lukuun ottamatta jääneet vähemmälle. Pari erittäin suosittua lajia olen kuitenkin kerennyt täällä huomaamaan ja päässyt niitä itsekin kokeilemaan ja seurailemaan.

Ensimmäinen laji on jalkapallo, jota yliopiston kentillä jatkuvasti pelataan. Pidän itse jalkapallosta paljon ja olemme yrittäneet suunnitella muutamien innokkaiden vaihtarityttöjen kanssa ihan vain tyttöjen keskeistä jalkapalloilua. Pojat ovat jo useammankin kerran päässeet pelailemaan, sillä Ajousta tuntuu löytyvän monen monituisia joukkueita, jotka pelaavat mielellään myös kansainvälisiä opiskelijoita vastaan. Pelaajien tasokin on hyvä noin harrastelijoiksi, joten pelejä on todella kiva käydä silloin tällöin seuraamassa, kun itsellä on hetki vapaa-aikaa. Kaiken lisäksi lähestulkoon mihin aikaan päivästä tahansa joku on pelaamassa, joten erityisiä peliaikatauluja ei tarvitse tutkia.

Ajoun jalkapallokentät

Vaihto-oppilaat VS. Korealaiset

Toinen ilmeisesti hyvin suosittu harrastus täällä on vuorilla patikointi. Etelä-Koreasta löytyy useita vuoria, joista varmasti löytyy sopivia reittejä lähes jokaisen tasoiselle patikoijalle, joten ei ole ihme, että monet korealaiset pääsevät jo lapsina tutustumaan patikointiin vanhempiensa kanssa. Olin itse aluksi hieman yllättynytkin siitä, kuinka usein patikointi tuli puheeksi paikallisten kavereiden kanssa. Itse en ole aiemmin koskaan kiivennyt oikealle vuorelle, sillä eihän Suomessa edes kunnon vuoria olekaan! Olinkin aluksi hieman epävarma, kun ystäväni kysyi, olisinko kiinnostunut lähtemään hänen kanssaan vierailemaan eräällä vuorella, mutta jos nyt aivan totta puhutaan, niin en kyllä oikeasti edes ymmärtänyt mihin lupauduin, kun vastasin myöntävästi kutsuun.

Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä Seouliin, mutta edeltävänä yönä iskeneen lumisateen vuoksi päädyimme Gwanaksan (관악산) vuoren sijaan matalampaan Surisaniin (수리산). Itselläni ei tietenkään ollut kummastakaan vuoresta mitään hajua, kunhan seurasin perässä.

Alkumatka meni hyvin, vaikkakin välillä hieman jyrkemmät kohdat tuntuivat haastavilta lumen ja liukkaan saven takia. Tässä vaiheessa en kuitenkaan vielä lainkaan tiennyt kuinka raskas reissu oli edessä. Olin kaiken muun lisäksi myös vielä hieman puolikuntoinen edellisen viikon flunssani jäljiltä. Alkumatkasta saimme myös taivaltaa melko rauhallisissa merkeissä, kun vastaantulijoita ja kanssapatikoitsijoita näkyi vain harvakseltaan.  Matkan edetessä alkoi ihmisiä tulla enemmän vastaan ja loppumatkan raskaimmilla etapeilla olin jopa yllättynyt etenkin vanhempien ikäpolvien edustajien määrästä. Ja he olivat vielä alaspäin tullessaankin hyvin virkeän näköisiä! Toisaalta, uskallanpa veikata, että heillä on takanaan useampien vuosien kokemus eri vuorille kiipeilystä, joten täytyy antaa omalle aloittelijan kunnolleni pienet aplodit.

Matkan ensimmäisiä metrejä

Yöllä sataneet lumetkin sinnittelivät vielä Surisanilla

Täytyy kuitenkin sanoa, että vaikka loppuvaiheessa homma alkoi tuntua melko toivottomalta, etenkin viimeisten 600 metrin aikana, niin upeat näköalat tekivät reissusta kyllä kaiken sen vaivan arvoisen.

Vihdoin Seulgibong huipulla

Ylöspäin taisimme kiivetä noin kaksi tuntia ja alas pyrähdimme tunnissa. Alaspäin oli tottakai helpompaa tulla, joskin jalat kyllä tutisivat jo melkoisesti. Otimme suoremman ja jyrkemmän reitin, jossa suuren osan matkasta oli askelmat. Portaat olivat kuitenkin melko huteran oloiset ja maa vieläkin liukas, joten kyllä siinä sai melko tarkkaan katsella, mihin sitä jalkansa asetti.

Pysähdyspaikkoja alastuloreitin varrella

Kun vihdoin pääsimme alas, oli olo hyvin helpottunut, uupunut ja etenkin nälkäinen. Kävimmekin heti syömässä vuoren juurella boribappia (보리밥) ja juomassa makkolia (막걸리), eli riisiviiniä, joka on kuulemma jonkinlainen perinteinen juoma patikoinnin jälkeen. Ruuan jälkeen saatoin vihdoin alkaa nauttia suorituksen aiheuttamasta hyvästä olosta, ja nyt saatuani enemmänkin etäisyyttä tuohon jännittävään kokemukseen, voin jo sanoa, että taidanpa suostua mukaan seuraavallekin retkelle. 

Korean Kamaralla ja Koulunpenkillä

Olen ehkä hieman - tai hieman enemmän - myöhässä tämän ”Saavuin Koreaan” -postauksen kanssa, sillä olen viettänyt jo muutaman viikon täällä määränpäässä. Viime viikot ovat kuitenkin olleet niin täynnä touhua, etten ole oikein kerennyt keskittyä bloggaamiseen. Nyt voin pikakertauksena kertoa, mitä perille saapuminen ja ensimmäiset päivät, sekä koulun alku sisälsivät.

Saavuin tosiaan keskiviikkona, 26. päivä. Lentoni laskeutui noin kello kaksi, mutta passintarkastuksessa ja tavaroiden noutamisessa meni sen verran kauan että vasta kolmen pintaan pääsin bussiin kohti Suwonia. Lentokentällä AGAn (Ajou Global Ambassador) jäsenet olivat vastassa ja opastivat oikeaan bussiin. Hyvin sujuvasti homma hoitui, vaikka jouduinkin vähän kiireellä juoksemaan bussiin, joka oli jo lähtemäisillään. Bussissa tapasin toisen Ajouhun matkalla olleen vaihtarin, ja tunnin ajomatka Suwoniin meni mukavasti rupatellessa, vaikka molemmat olivatkin pitkien lentojen jälkeen ihan naatteja. Itse en ollut pariin edelliseen yöhön juurikaan nukkunut, sillä lähdin jo tiistaiaamuna kolmen aikaan ajelemaan kohti lentokenttää.

AGAn jäseniä oli vastassa myös Suwonin Castle Hotel pysäkillä ja he auttoivat meidät taksiin kohti yliopistoa. Tässä vaiheessa kerkesinkin jo vaihtaa pari sanaa korealaisten apureidemme kanssa. Ilmeni, että ainakin kaksi heistä olivat olleet itse Suomessa vaihdossa ja he alkoivatkin innoissaan heittelemään suomeksi oppimiaan sanoja. Täytyy kyllä sanoa, että näiden Ajoun opiskelijoiden yleinen iloisuus piristi uupuneen matkaajan mieltä huimasti! Viimeisellä pysäkillämme Ajoun asuntolan luona oli jälleen odottelemassa näitä innokkaita ja avuliaita AGA –jäseniä. Lopulta asuntola-avaimen ja lakanoiden saaminen kävi helposti ja vihdoin pääsin lepäämään.

Hwahong Hall - Kansainvälisten opiskelijoiden asuntola

Ensimmäisenä iltana en juurikaan jaksanut tehdä mitään, mutta monet vaihtareista lähti AGAn opastamana ostamaan käytännön tavaroita asuntolaelämää varten. Itse jätin shoppailun suosiolla vasta seuraavaan päivään. Torstaina oli aamupäivällä ensimmäinen orientaatio, joka oli tarkoitettu kaikille kansainvälisille opiskeljoille. Pelkille vaihto-oppilaille tarkoitettu orientaatio oli vuorossa perjantaina. Perjantaina oli myös vaihto-oppilaiden ensimmäinen ”virallinen” illanvietto, Welcoming Party. Kyseisiin pirskeisiin piti ostaa lippu, jonka itse hankin jo heti keskiviikkona saavuttuani asuntolalle. Lipun hintaan sisältyi juomia, sekä hiukan syötävää, ja tottakai paljon uusia tuttavuuksia ja hauskanpitoa myös!

Koulu alkoi viikonlopun jälkeen maanantaina. Oma lukujärjestykseni näkyy alla, joskin tällä viikolla olevan kursseilta vetäytymisen (Course Withdrawal) jälkeen Korea 1 jää pois ohjelmasta. Otin varmuuden vuoksi sekä 1., että 2. kurssin, mutta nyt parin viikon jälkeen olen huomannut, että tulen aivan hyvin toimeen Korea 2 kurssin kanssa. Olen nimittäin opiskellut jo hyvän aikaa itsekseni, joten perusteet ovat hallussa. Muuten olen pitänyt kursseista kovasti. Ainoaa päänvaivaa aiheuttaa matematiikka, jonka opettaja puhuu melko paljon koreaa ja etenee esimerkkilaskuissaan hyvin vauhdikkaasti. Olen kuitenkin päättänyt hoitaa kurssin kunnialla kotiin, vaikka sitten opiskelemalla itse ahkerammin. Muiden kurssien opettajat puhuvat oikein hyvää englantia ja kurssien sisällöt vaikuttavat mielenkiintoisilta. Etenkin Consumer Behavioria (kuluttajakäyttäytyminen) odotin kovasti etukäteen ja uskon kyllä edelleen nauttivani kurssista.

Tämä postaus saattoi nyt vaikuttaa melkoisen sekavalta, mutta halusin vain saada ”saapumispäivityksen” pois alta. Uskoisin, että eilisen jälkeen arki täällä rauhoittuu hieman, ja voin vihdoin alkaa kirjotella useammin aihekohtaisesti kaikesta, mitä täällä tapahtuu ja tulee vastaan. Ensimmäisiltä viikoilta on nyt vielä luvassa tarinoita muun muassa pienimuotoisesta turistimatkasta Seouliin, sekä patikkaretkestä Suri –vuorelle, joten pysykää kuulolla!

Kysymyksiä ja aihetoivomuksia voi heitellä kommentteihin!